Sateen sattuessa

Viimeiset pari viikkoa ovat ollet sateisia. Paikalliset asukkaat eivät ole tottuneet tällaiseen sademäärään. Baarit ravintolat ja pienet puodit voivat olla kiinni vuodenajan ja juhlapäivien johdosta. Syynä voi olla myös huono sää. Löysimme kaupan näyteikkunasta esineen, jota ajattelimme lahjaksi eräälle ystävällemme. Ikkunassa oli kuitenkin ilmoitus, että liike on suljettu juhlapäivien johdosta ja avattaisiin muutaman päivän päästä. Määräpäivänä kävimme ikkunan takana. Sen kiinnioloaikaa oli kuitenkin jatkettu usealla päivällä yhteensä kahteen viikkoon, kun myyjä vihdoin oli paikalla, hän tokaisi, ettei avannut liikettään kun oli sateista.

Tämä yrittäjä, veitsenteroittaja ei säätä pelkää. Koko päivän kuuluu hänen huilunsa luritus. Sillä tavalla hän ilmoittaa
olevansa vapaa uuteen työhön. Luulempa, että Pekka kävi teroituttamassa hänellä meidänkin veitsemme.

Keskiviikkoaamuna lähdimme sateesta huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi autoretkelle Portimaoon. Siellä alueen viljelijät olivat järjestäneet "appelsiinifestivaalit". Portimaoon johtavan tien varsien piti olla täynnään appelsiinien myyjiä, mutta sateesta johtuen he näyttivät sangen harvalukuisilta. Portimaon keskustassa alueen myyjien hallissa ei myöskään ollut festivaalista kiinnostunutta väkeä juuri lainkaan. Ostettuamme 3 kiloa appelsiineja saimme lipukkeen, jolla paikallisen kokkikoulun oppilaat valmistivat meille appelsiinikreppejä, "Crepes Suzettes" tiesi Sinikka kertoa. Ne olivat suussa sulavan hyviä. Yhtä maittavia olivat myöhemmin illalla syömämme samasta hallista ostetut kultaotsa-ahvenet.

Portimaon appelsiinifestivalien kokkausnäytös. Appelsiinikrepit olivat hyviä.

Suosikki ahvenemme lounaaksi.

Lagosin uimarannan kahvilan terassilta löysimme istuipaikan vaivatta. Tungosta ei ollut. Atlantin aalloista nauttivat kumipukuiset surfaajat ja aaltojen pärskeestä nauttivat harvat eläkeläispariskunnat päivittäisellä kävelyretkellään. Jälkimmäiset, harmiksemme, tyhjentävät kasseihinsa aaltojen tuomat suuret simpukankuoret - tietenkin ennen meitä.

Eläkeläiset simpukankuorisaaliinsa kanssa pitkällä rantalenkillä.

Paikallinen talousalanyritys: geigermittarilla löytyy aarteita rantahiekasta vaikka sataisi.

Surfaajilla on kausi menossa. Lautailija otti välillä lepotauon ja huikan vettä.

Markku lajittelee aarteitaan kuppikoon mukaan.
Hän etsii jälkiruoka-astiastoa.

Jose Fernando on kuivilla. Olutkorimäärästä päätelle se on tarpeen.

Sateisinä päivinä olemme tehneet kotona ulkoilua korvaavia asioita. Tapahtui jopa niin hämmästyttävää, että tavoistamme poiketen innostuimme ostamaan toistakymmentä postikorttia läheisille ja ystäville lähetettäväksi. Tietenkään aluksi emme löytäneet paikka, mistä saa postimerkkejä. Italiassa asuessamme olimme tottuneet siihen, että niitä ja lähes kaikkia muitakin monopolituotteita sai tapacista. Turkissa postimerkit myytiin yhdessä postikorttien kanssa. Täällä emme saaneet kummastakaan paikasta. Oikea paikka on posti?! Menimme sinne perjantaina, ystävänpäivänä, mutta se ei ollut enää auki. Oven ulkopuolella olevassa merkkiautomaatissa sanottiin koneen olevan epäkunnossa.  No josko maanantaina paremmalla onnella?

Perjantaina aamupäivällä menimme sadetta pitämään läheiseen nettikahvilaan, jonka nimi oli BORA eli sama kuin edellisellä autollani. Joimme tuoretta ja raikasta minttuteetä. Siellä oli myös ilmainen WIFI-yhteys, mikä sai meidät uudistamaan tämän miellyttävän kokemuksen seuraavana päivänä. Sain lähetettyä kännykällä ystävilleni Lagosin kuvia.

Runsas sienisaalis ilahdutti jälleen. Kassillinen poimittiin alle tunnissa. Teemme päivittäin smoothien hedelmistä ja
marjoista vehnänorasjauheella terästettynä. Piristää synkänkin päivän.

Fresh mint tee on Borassa hyvää ja kannullinen maksaa €1,50. Samalla saa ilmaista nettiaikaa. Markku tuossa lähettelee ystävänpäivätervehdyksiä.

Sade loppuu aikanaan. Eilen kävimme jo kuivin jaloin tutulla luonnonsuojelualueella keräämässä suppilovahveroita.


Markku