Kohteiden vertailua

Meiltä on pyydetty usein arviota siitä, mikä niistä paikoista ja maista on paras, missä olemme vuokranneet asunnon. Meidän paras ei välttämättä ole toisen ihmisen paras, joten päätin listata hyviä ja heikoimpia puolia kustakin.

Italia, Amalfin rannikko

Ensimmäinen kohteemme oli nettisivuilta huolella poimittu, suoraan omistajalta vuokrattu, kahden makuuhuoneen asunto Italiassa Amalfin rannikolla Positaano nimisessä kaupungissa. Olimme 2007 vielä työssä, joten menimme heinäkuussa kahdeksi viikoksi lomalle. Asunto oli ihana ja ylitti odotuksemme. Etelä-Italia on hyvin kuumaa kesällä. Ilmastointi pelasti sisällä. Näkymät olivat uskomattoman hienot ja kaupunki vuorenrinteessä kiinostava. Valmistimme ruokaa enimmäkseen kotona. Hintataso ravintoloissa tällä turistien suosimalla alueella oli korkea. Vuokrasimme auton koko matkalle. Lensimme edullisesti Roomaan ja ajoimme sieltä Positanoon melko nopeasti. Luvattu autotalli alakerrassa oli niin kapea ja hankalasti suoraan vilkkaalta kadulta ajettava. Auto palautettiin kyljet ruvella. Onneksi otettiin sellainen vakuutus ettei ylimääräisiä maksuja tullut.

Positaanossa oli väkeä ja elämää. Maailman sitruunarannikko tarjosi kaikkea sitruunasta ja häikäisevät maisemat.

Kustannukset olivat kohtuulliset koska jakajia oli useampia. Olimme matkalla perheenjäsenten kanssa. Nuori pari sai vapaata ensimmäisen lapsensa hoidosta kun vuorottelimme auton käytössä ja lapsesta huolehtimisessa. Erittäin suositeltava järjestely lapsenlasten kanssa. Aikuiset vuorottelevat lastenhoidossa ja pienen lapsen ympäristö ei muutu liikaa. Vaatii kanttia uskaltaa ajaa Amalfin rannikon mutkaisia ja kapeita teitä, mutta näkymät ovat huikeita samaan hintaan.
Viime syksynä pistäydyimme siellä uudelleen. Tiet ovat vähän leventyneet ja löysimme ihanan Ravellon kirjaimellisesti Amalfin yläpuolelta.
Liikuntaesteiselle ja vanhenevalle ihmiselle se ei ole maailman paras paikka. Nuoremmalle on mukavaa voida sieltä käsin vierailla Sorrennossa, Napolissa, Caprilla ja tietysti Pompeijin ja Herculaneumin kaivauksilla. Hinnat ovat hyvin korkeat verrattuna Italian itärannikkoon samalla korkeudella.

Edessä, vuoren rinteessä on Positaanon kaupunki. Tämä rouva ajelee viisaaasti skootterilla. Tabletin käyttö kamerana taas saa minulta karvat pystyyn.  Kun sen nostaa ilmaan parikin turistia vierekkäin niin, että kansi vielä roikkuu alapäin, voi kätevästi tukkia kaikkien muiden kuvausmahdollisuudet. Kuvaa kameralla, ÄLÄ tabletilla!

 Turisteja on paljon sesongin ulkopuolellakin. Jos pitää joukoista ja varsinkin jaksaa maata kuumassa rannalla, eikä ole liikuntaesteinen, voin suositella ainakin lyhyeen lomaan. Maisemissa on ytyä.

Ranska, Cot  d´Azur

Parhaat muistot meillä on 2006 joulusta Ranskassa. Le Bar sur Loupe sijaitsi vuorilla, lähellä Grassea, reilun vartin ajomatkan päässä Nizzasta. Asuimme satavuotiaassa oliivinpoimijoiden mökissä pari viikkoa. Sen löytämiseen netistä käytin pari viikkoa ja kahlasin pari tuhatta asumusta läpi.
Kun porhalsi autolla vuoristoteitä, löysi lukemattomia ihania keskiaikaisia kaupunkeja, huikeita näkymiä tai saattoi vaeltaa kosteissa Provencen talvimetsissä. Rannikolle ajoimme hetkessä. Edessä koko Rivieran viuhka: Cannes, Antibes, Nizza, Menton, Monaco ja Italian Riviera. Hyvää ruokaa, hyviä viinejä ja ihmetystä kun saattoi Joulupäivänä syödä ulkoterassilla tai Uutena Vuotena nähdä uimahousuisen pikkupojan rakentamassa hiekkalinnaa. Kirsikkana kakussa meille oli taiteen monimuotoisuus. Siellä on Matissen talo, Picasson museoita ja joku jälki kaikista impressionisteista. Jouluna valitettavasti monet paikat olivat kiinni.

Jouluaamuna pihamme kuulaan kostean ilman täytti kylän takkojen savun haju. Jäin kaipaamaan sitä.

Ruokaretkeilimme Bocusen kuuluisassa D´Orissa, missä aikoinaan taiteilijat, mm impressionistit, ruokailivat ilmaiseksi. Isäntä sai taidetta lahjaksi. Ravintolan seinät ja piha ovat kuin taidemuseo. Enää ei taiteija saanut ilmaista ateriaa. Kannattaa varautua useisiin satoihin euroihin. Unohtumatonta silti. Vielä unohtumattomampi oli oman kaupunkimme "Ecole de Fils" ravintola. Kohtuullisella hinnalla taivaallista ruokaa.

Mikäli siellä aikoisi asua kuukausia sesogin ulkopuolella, pitäisi olla varaa maksaa vähintäin kolminkertaiset kulut muihin kohteisiimme verrattuna. Sopii eleganssia ja kultturellia hakevalle jonka rahapussissa pohja ei heti tule vastaan. Shoppailun haluiselle Cannesin ja Nizzan rantakaduilta löytyy kaikkea. Jokaisella muotitalolla on kauppansa. Euroopan rikkaat ja kuninkaalliset lomailevat täällä.

Espanja, Andalusia

Markku jäi eläkkeelle syksyllä 2010. Olimme uneksineet ulkomailla asumisesta. Emme tienneet kuinka kallista se on. Päätimme kokeilla sellaisen vuotena jolloin puolelta vuodelta oli täydet tulot. Samalla eläkkeelle siirtyminen alkaisi varsin dynaamisesti. Peukaloiden pyörittämiseen ei jäisi aikaa.
Emme kumpikaan olleet koskaan matkustaneet Espanjaan. Andalusia, Granada ja Sierra Nevada olivat kutsuvia sanoja.
Valtavan etsinnän jälkeen löytyi "täydellinen"kylä Espanjasta. Paikka missä käy vähiten turisteja, ei asu yhtään suomalaista, läheltä Granadaa ja talo maisemineen Sierra Nevadan rinteellä kuin elokuvasta. Kohteen löytää ensimmäisestä blogistamme: taloandalusiassa2010.blogspot.com.

Illan sininen hetki maurilaisessa talossamme. Talomme oli lähellä rotkon reunaa. Kuvissa näkyy vastapäisen rinteen metsikköä. Tämä talo oli kodikkain kaikista asuinpaikoistamme.

Maisema jota kaikissa valoissa saatoimme ihailla kattoterassiltamme. Tähän ei kyllästy.

Jälkikäteen kaipaamme taloamme ja näkymiä kattoterassiltamme. Taiteesta jäivät taskuun vahvat maurilaiset kohteet : Alhambra Granadassa, Algazaba Sevillassa ja Mezquita Cordobassa.
Asuntomme oli kallein pitkäaikaisesti vuokraamistamme asunnoista. Vuokraa oli 650 €/kk kun oli 3kk sopimus sesongin ulkopuolella. Lisäksi sähkö tuli siltä ajalta maksamaan lähes 400 €. Vesi oli ilmaista. Lähdevesi virtasi vuorilta. Huonompi jalkaiselle kohde on mahdoton. Asunto oli neljässä kerroksessa, autolla pääsee n. 200m korkeammalle. Alas rinnettä kipitti joutuisaan, mutta ylös oli työlästä loppuun saakka. Toki kunto kasvoi nopeasti ja pysyi hyvänä. Espanjan hintataso oli keskimäärin 20% halvempi kuin Suomessa, mutta pelkästään ruokakuluissa säästämällä ei näin kallis kohde ole mahdollinen. Lisäksi ajoimme sinne ja takaisin omalla autolla. Lennot olisivat tulleet paljon halvemmiksi, toisaalta auton vuokra olisi syönyt säästön. Tällaiseen valintaan pitää kummallakin olla kohtuullinen eläke. Hieno elämys.
Joulukuussa tuli jo kylmä. Läksimme ajamaan takaisin 10.12. Asuimme 700m korkeudessa, auto oli 900m korkealla. Meillä ei ollut talvitakkeja mukana. Kylässä ei puhuttu lainkaan englantia. Siellä asuvat ulkomaalaiset puhuivat ja se auttoi paljon. Kylä oli huonosti hoidettu, kaupat vaatimattomia, ruokaravintoloita ei ollut. Teimme ostoksemme melko kaukana, lähinnä Granadassa. Ihannepaikka trekkaajalle ja kuntokävelijälle. Ei turisteja! Liian kallis ja eristetty kohde uudelleen vuokrattavaksi vaikka paikkaa kaipaakin. Espanjassa selviää osaamatta Espanjaa, mutta ei saa paikallisia ystäviä.

Portugal, Ponte de Mucela

Etsimme pitkään sopivaa kohdetta. Netissä uneksittu Italia, suosikki Ranska ja Portugalin etelä olivat aivan liian kalliita meille. Halvat asunnot olivat rumia. Pari viikkoa on missä hyvänsä, mutta pitkä asuminen ja kotona eläminen ei käy meiltä missä vain. On myös merkittävää ettei tarvitse palella jos on liikkeellä talvella. Tein lukemattomia suunitelmia. Lopulta löysimme saman tapaisen ratkaisun kuin Espanjassa. Sisämaa, vuoristo ja syrjäinen kylä. "Turistit eivät eksy tänne" lienee motoroivin tieto paikasta. Vuokrasimme talon jossa oli lumoava näköala, loistava terassi ja nettiyhteys. Maksoimme 500 €/kk ja sähkö muistaakseni sisältyi vuokraan. Espanjassa maksoimme paljon hitaasta nettitikusta, jonka saaminenkin oli vaivan takana.
Eukalyptus ja mimosametsät olivat meistä ihania, mansikkapuu ja moni muu uutuus löytyi. Sauvakävelimme päivittäin rinnepolkuja pitkin. Pihan grillissä valmistui herkku toisensa jälkeen.

Lehväkatos antoi hiukan armoa helteessä grillimestarille. Terassilla olisi voinut pitää vaikka tanssiaiset. Kokoa ja näköä oli. Ongelmat muhivat talon sisällä.

Kylä oli lähes kuollut. Ei yhtään kauppaa, ei huoltoasemaa eikä yhtään turistiakaan. Tapasimme muutaman ulkomaalaisen, mutta he palasivat kotiin melko pian. Vasta lopussa ystävystyimme hollantilaisen parin kanssa. Olimme siis menneet niin kauas, että olimme käytännöllisesti katsoen kahden. Lähin kunnollinen kauppa, Lidl oli yli 10 km päässä. Olimme vuokranneet kolmeksi kuukaudeksi auton edullisesti (1200 €/3kk). Se oli välttämätön. Piristäydyimme matkailemalla.
Talon ohi virtasi joki. Oli kuumin syksy vuosikymmeniin ja polttiaiset viettivät juhlaa. Tämä äänetön vihollinen onnistui syömään minut niin perusteellisesti, että tuskin nukuin alussa. Pakenimme Lissaboniin hotelliin.

Näkymä terassilta talon edessä. Kauneuteen ei kyllästy koskaan ja se auttaa isompienkin harmien ylittämisessä.

Taloomme ei oltu rakennettu lainkaan ilmastointiaukkoja seiniin. Sen seurauksena toisessa makuuhuoneessa iski uusi vihollinen: luteet heräsivät sängyn uumenista. Ystävämme auttoivat löytämään hävitysmenetelmän. Omistajilta saimme "stipendin", jolla yövyimme Bussacossa, Portugalin kuninkaan linnassa sillä aikaa kun myrkky teki tehtävänsä. Ötökät palasivat vasta lähtömme aattona. Jätimme ongelman saksalaiselle omistajalle, joka ei suinkaan aikonut laitattaa aukkoja seiniin, vaan myydä kämpän eteenpäin.
Onnistuimme myös saamaan influenssan ja Markku katkaisi kylkiluun kaatuessaan. Minä rikoin silmälasini eikä uusien saaminen ollut helppoa. Ongelmaton ei ollut vanha nettiyhteyskään.
Kaikesta huolimatta meillä oli ihania hetkiä, tein siellä hienoja valokuvia ja maisemat olivat todella kauniit. Taloudellisesti tämä oli järkevä ratkaisu. Portugalin hintataso on hyvin alhainen. Ruuassa säästimme n. 60%. Viinit olivat n 80% halvempia kuin Suomessa ja laadultaan huippua.
Blogikirjoitukset tästä reissusta on osoitteessa: casaportugalissa2011.blogspot.com.

Turkki, Alanya

Etsin paikkaa, missä olisi helppo keskittyä kirjoittamaan kirjaa ja Markulla olisi tarpeeksi tekemistä ja sosiaalisia kontakteja, mutta kotona ei tarvitsisi raataa liikaa. Piti olla tiskikone, siisti kämppä, suomalaisia, merenranta ja edullinen hintataso. Annoin arvoa ympäristölle, joka ei houkuttelisi minua ulos. Tähtäimessä oli 250 sivua kahdessa kuukaudessa (mikä toteutukin).

Lähes joka aamu sauvakävelimme rantakatua kuntosaliimme. Tällaisia maksuttomia pisteitä saisi olla Suomessakin. Meren ääni kohisi musiikkina. 

Perheenjäsenillämme oli yhteyksiä Alanyaan. Yksi perhe oli lähdössä sinne ja auttoi löytämään haluamamme. Maksoimme 450 €/kk kahden makuuhuoneen 100 neliön asunnosta lähes meren rannassa. Osuimme supermarketin rakennustyömaan viereen, joten vaihdoimme pian ylemmäs rinteille Olive Cityn residenssiin. Taso oli liiankin luxusta. En välttämättä tarvitse kristallikruunuja. Alkuperäisen tehtävän tämä täytti hyvin. Netti takkuili, mutta sitä minä en juurikaan tarvinnut. Blogin tekijälle se oli hankalampaa. Skype ei toiminut.
Suomalaisia oli uima-altaalla runsaasti. Rantakatujen sauvalenkit ja ulos rakennetut kuntosalit olivat päiviemme selkäranka. Saimme Alanyan suomalaisista kultaisia ystäviä joihin on yhä yhteys facebookin kautta. Hintataso oli runsailla toreilla enkä 60 % halvempaa kuin Suomessa. Viinit olivat huonoja ja kalliimpia kuin Suomessa.
Paikka sopii erityisesti sellaiselle, joka ei osaa kieliä, joka ei halua matkustella ympäristössä ja rakastaa rantaelämää ja aurinkoa. Edullista, laadukasta ja jumalaiset hiekkarannat. Sopii myös eläkeläiselle pidempään asumiseen. Ei kuulu Eurooppalaisen terveydenhuollon piiriin.

Residenssien uima-altailla on tilaa lapsillekin. Allasbaarissa istuskeli suomalaisia julkkiksia. Eläkeläiset paahtoivat itseään rantatuoleissa. Markku ui, minä kirjoitin asunnolla.

Blogimme Turkista: talviturkki2012.blogspot.com

Italia, Giovinazzo

Matkailumessuilla vuoden 2013 alussa tapasimme nuoren miehen, joka antoi meille äitinsä puhelin-numeron kun osoitin kiinostusta Puglian alueeseen Etelä-Italiassa. Pauliinalla olikin hienoja vaihtoehtoja, mutta meille hiukan liian kalliita. Lopulta hän ujosti ehdotti osittain omistamaansa kerrostaloasuntoa, joka oli vapaana, mutta ei hieno. Vuokra 300 €/kk + sähkö. Se sopi. Olimme ajatelleet olla siellä 2 kk ilman autoa. Toivoin pääseväni kirjoittamaan tekstiäni toiseen kertaan.

Matkan hienoin elämys! Markku, Reija ja Jyri (vieraamme Suomesta) sekä Pauliina kampaamassa oliiveja puusta. Ylimpiin oksiin käytettiin täristimiä.

Kaupungissa ei ollut turisteja, ei englantia osaaviakaan. Pauliina ja hänen kultainen miehensä Nicola olivat apuna joka käänteessä. Netti, matkat lentokentälle vuokraamaan autoa jne. olisivatkin olleet lähes mahdottomia hoitaa ilman heitä. Oli hauskaa hakea vettä kaivosta kadun varrelta (hanavettä ei voi juoda) ja käydä torilla ostoksilla. Paheemme oli hyvä leipomo, joka myi myös erinomaista kotiruokaa. Ostimme tavallista enemmän valmista ruokaa. Samalla saimme uusia ruokaideoita. Pauliina piti meille kokkikurssin ja se oli hauskaa.
Nautimme merestä, vanhan kaupungin lumosta ja retkistämme ympäristöön. Etelä-Italian sisämaassa on ihmeellisiä paikkoja. Pääsimme takaisin Napolin suuntaan vuosien jälkeen. Kaikkein ihanin kokemus oli päästä poimimaan oliiveja ja saada niistä tehtyä loistavaa oliiviöljyä.

Jokapäiväinen lenkkimme kiersi pitkää rantaa takana näkyvään vanhaan kaupunkiin asti. Osa taloista on rakennettu 1200 luvulla. Satukirjamainen tunne.

Hinnat ovat paljon alempana Italian itärannikolla kuin turistien kansoittamassa lännessä. Etelä-Italia on köyhä mutta tekee hyvää viiniä ja oliiviöljyä. Laman jäljet näkyvät, mutta minusta Giovinazzo oli kaunis ja turvallinen kaupunki. Ehkä vähän reunoista rispaantunut, mutta hieno elämys meille. Pauliina ja Nicola jäivät rakkaiksi ystäviksi.
Paikka, jonne reipas ihminen jaksaa ajaa Suomesta. Auto on hyvin suositeltava, koska kaupungista ei saa taksia eikä vuokra-autoja. Sopii liikuntarajoitteisellekin. Itse asunnossa on korjattavaa, mutta se meneekin remontiin.

Ota italian sanakirja mukaan. Kieltä on helppo oppia. Hiukan kalliimpi maa kuin Espanja, Turkki ja Portugal
Blogimme: casaitaliassa2013.blogspot.com

Portugal, Algarve

Viimeisin kohteemme Portugalin Lagosissa tuli syliin. Markun ystävä laittoi linkin Sarema nimiseen blogiin. Siellä suomalainen purjehtijapariskunta tarjosi vuokralle hyvin tasokkaan asunnon Algarven alueella Lagosin vanhassakaupungissa. Kolme kuukautta sesongin ulkopuolella tuotti hyvän tarjouksen. Maksoimme 500 €/kk + sähkö. Talossa on onneksi lattialämmitys sillä satuimme poikkeuksellisen kylmään kevääseen (portugalilaisittain), mutta se tuotti lähes 500 € sähkölaskun. Saimme siitä alennusta.

Tämä kaupunki ja asunto ei ole huonojalkaiselle. Asunto on neljässä kerroksessa. Kuntosalia ei tarvittu. Lihaskunto säilyi hyvin. Kaupungin kadut ovat myös jyrkkää ala-ylämäkeä. Sellainen kaupunki on kaunis ja treenaa hyvin.
Asunnon suunittelu, tyyli ja toimivuus olivat loistavat. Paras kaikista asunnoistamme kokonaisuutena. Keittiö ja varustus ansaitsee erityismaininnan. Teimme hartaasti ruokaa kotona ja vieraitakin oli usein.

Algarven suuri ylpeys on mantelipuiden kukinta. Tämä kauneus kestää tammikuun lopusta huhtikuulle koska joka puulla näyttää olevan oma aikataulunsa.

Vesi oli ostettava. Hanavettä ei voinut käyttää juomavetenä. Kaasuliesi, sähköhella.
Ajoimme Portugaliin omalla autolla ja parkkipaikka oli kulman takana ja kauppakärry mukana. Kaikki sujui. Oli iso autotallikin, mutta käytimme sitä vain lähtiessämme tavaroiden pakkaamiseen.
Kevät oli ihana, yhtä luonnon spektaakkelia ja maisemat ovat todella kauniita. Ohjelmaa riitti pelkistä kävelyretkistä ja luonnon havinnoinnista, mutta nähtävyyksiäkin oli.

Annoin tyttärelleni nimeksi Mimosa. Se on hyvin yleinen nimi Portugalissa. Mimosien kukinta valaisee maiseman ja sekin kestää kauan.

Tammikuussa simpukankuoria keräilevillä eläkeläisillä oli vielä toppaliivejä, lähtiessä rannoilla paistateltiin bikineissä. Vähän nuoremmat surffaavat. Atlantissa on voimaa ja ääntä. Tyystin tyyniäkin päiviä on.

Suomalaisten pieni seurapiiri piti tiiviisti yhteyttä. Oli helppo tutustua. Tapasimme toistemme luona iltaisin nyyttikesteissä ja pelasimme Shanghaita ja Rommicupia. Saimme hyviä ystäviä.
Ensi kertaa tuntui siltä, ettei välttämättä tarvitse kiertää. Voimme palata Lagosiin. Asuntomme on jo vuokrattu yli vuodeksi eteenpäin, mutta 4-500 €/kk löytyy hyviä kahden makuuhuoneen asuntoja. Portugal houkuttelisi eläkeläisiä verovapaudella, mutta sitä emme tee.
Lagosissa ei ole juurikaan turisteja sesongin ulkopuolella. Rannat ovat loistavat, ihmiset mukavia ja avuliaita. Englanninkielen taito on yleinen. Asiat sujuvat. Tuntui kodille. Löytyi jopa talo jonka ostaisimme heti mikäli olisi n. 400 000 € irtorahaa.
Blogimme: kotilagosissa2014.blospot.com

Sinikka

Rankka matka kotiin

Lähes kuukausi sitten  palasimme Portugalista. Vastassamme Katajanokan satamassa oli varsin lämmin aurinkoinen ja keväinen sää. Muutaman päivän kuluttua sää viileni ja tuli pitkä sateinen kausi, joka päättyi vasta muutama päivä sitten äkkiseen helteeseen. Lagosissa ollessamme sää oli hyvin vaihtelevaa tammikuun lopulta lähtöömme saakka. Oli sekä helteisiä, että  sateisia päiviä.  Lagoslaiset  pahoittelivat sitä. Oli vuosikymmeniin huonoimman sään aika.

Lähdimme  paluumatkalle omalla autollamme 23.4. tavoitteena saapua Suomeen  muutamaa päivää ennen Vappua. Matkareittiä olimme miettineet pitkään ja sen valinta eli vielä matkankin aikana. Päätimme aluksi suunnistaa kohti Suomea itäistä reittiä pitkin. Ajoimme  ensimmäisenä päivänä halki Espanjan,  Sevillan ohi ja yövyimme Valenciassa. Olimme aivan kuitteja jo ensimmäisestä päivästä. Jaksoimme hotellissa kaivaa vain keksit ja sardiinit esiin kunnes kaaduimme sänkyyn.  Matkakuume lyhensi yön neljään tuntiin.

Takana oli ensimmäinen tuhat kilometriä. Jatkoimme seuraavana päivänä Barcelonan ohitse kohti Nizzaa, joka oli toinen yöpymispaikkamme. Aivan loppumatkamme ajelimme fiiliksissä Cannesista Antibesiin ja Nizzaan auringonlaskuista rantatietä. Lumoavan kaunista. Fiilistelimme jo kävelyllä ja illallisella rantakadun varrella.Valitsimme fiksusti, kuten arvelimme, hotellin Rue de Anglaisilta. Kesti raivostuttavan kauan löytää ajoreitti hotelliimme ja todeta miten pitkä saattaakaan katu olla. Yövyimme lentoasemaa vastapäätä. Jälleen kykenimme vain raapimaan eväiden tähteet ja kaatumaan sänkyyn. Toinen tuhat kilometriä oli päihitetty. Meitä oli neuvottu ajamaan maksuttomia pieniä teitä, mutta varsin pian oli selvää että se veisi tolkuttoman kauan ja tulisi melko kalliiksi. Kummankaan selkä ei kestä halpojen hotellien huonoja sänkyjä.

Muistojemme Rue de Anglaise Jouluna 2006 . Tällä kertaa ajoimme rantaa vain autolla matkalla Monacoon. 

Olimme jo tammikuussa Lagosiin tullessa yöpyneet Ibis-hotelleissa Pariisin lähellä sekä Bilbaossa ja käydessämme Lissabonissa. Meillä oli kartta ja yhteystiedot kaikkiin ketjun hotelleihin. Niimpä paluumatkallamme käytimme niitä. Emme tehneet ennakkovarauksia. Soitimme autosta kun päämäärä oli selvä, tai menimme vain tiskille. Pääsiäisen jälkeen kaikkialla oli tilaa. Huoneet olivat pelkistettyjä, vailla turhia krumeluureja. Ne olivat  siistejä ja riittävästi varustettuja ja ennen kaikkea vuoteet erinomaisia. Budget Ibis on väliin vaatimaton meidän ikäisellemme joten jätimme ne kokeiltuamme väliin. Parempia kategorioita on kaksi. Huoneiden hinnat per yö vaihtelivat  45 eurosta 80 euroon.

Aamiaisen syötyämme päätimme vaihtaa strategiaa. Olimme aluella, missä olimme vuosia sitten viettäneet ihanimman lomamme. Ajoimme mutkittelevia rantateitä Nizzan ja Monacon välillä sijaitsevalle Rotchildin palatsille ihailemaan sen maailmankuulua puutarhaa. Sata vuotta sitten, naituaan ranskalaisen pankkiirin, tämä miljonäärisuvun perillinen, nuori rouva, hankki parhaat puutarhasuunittelijat luomaan jotain aivan erityistä. Aviomies rakennutti hänelle vaaleanpunaisen ranskalaista romantiikkaa edustavan palatsin, mistä oli tehty kaikkien tyylien kermakakku. Miten pullollaan Eurooppa onkaan näitä romanttisia satukirjalinnoja! Suomalaisen ankara estetiikka saa puhisemaan näissä, mutta kaikki ovat turistien suuresti suosimia. Ehkä romantiikka on se mitä on jääty kaipaamaan.

Romantiikkaa Rochildeille. Toivottavasti omistajat olivat onnellisia talossaan.

Puutarha oli jaettu seitsemään osaan. Oli mm. espanjalainen-, japanilainen-, trooppinen- ja ruusupuutarha. Halusimme nähdä puutarhat parhaimmillaan, keväällä.

Näyttävin oli ranskalainen puutarha, jossa parinkymmenen minuutin välein oli musiikkiin yhdistetty ohjelmoitu suihkulähteiden vesi show kuten aikoinaan Versaillesin puutarhoissa.

Virkistävän puutarhakävelyn jälkeen kurvasimme Mentoniin lounaalle. Istuimme rantaravintolassa katselemassa merelle. Ihmiset ottivat aurinkoa uimapuvuissa. Keväällä 2012 meidän piti asua Mentonissa Vinter Palacessa. Toisin kävi. Olimme kumpikin sairaita sen kevään. Nostimme maljan menneille ja tuleville unelmille.

Olimme luvanneet pitää silmät auki ajaessamme Italian puolella. Katsastimme maapalaa ja taloa ystävillemme. Mitään kutsuvaa ei näkynyt.
Samana päivänä ajoimme vielä Milanoon, mutta saavuimme sen verran myöhään, että tutustuminen Milanon tuomiokirkkoon jäi tekemättä; siis se kirkko jolla iskettiin Berlusconin kasvoja muutama vuosi sitten. Piti tarkistaa menikö kirkko rikki...

Milanosta matkamme jatkui kohti pohjoista. Sveitsin rajalla maksoimme vignetin 40 euroa, joka oikeuttaa koko vuoden ajeluun Sveitsin teillä. Meille suositeltiin sitä. Ajelu voi muuten tulla paljon kalliimmaksi. Sukelsimme  Sveitsin Alppien syleilyyn. Maisemat olivat henkeäsalpaavat.  Mielentilaa jäähdyttivät lukuisat ajot pitkiin tunneleihin, jotka porasivat tiensä Alppien läpi.  Teimme puoli vahingossa lyhyet pikakäynnit Itävallan ja Liechtensteinin puolella kunnes saavuimme Saksaan. Sveitsi tuntui kovin pienelle. Näkymiä olisi katsellut pitempäänkin.

Sveitsissä oli matkamme ainoa toimiva tulli. Shengenalue ja vapaa liikkuminen on hieno asia. Ylitimme yhteensä viisitoista valtioiden rajaa ajaessamme Suomeen. Vain tässä oli pysähdyttävä ja jonotettava.

Ajoimme ylös lumirajalle asti. Tuntui hassulle tarvita taas toppatakkia. Sveitsi oli ainoa maa, joka ohitettiin liian nopeasti.

Raivostuttavin piirre liikenteessä oli rekkojen ja kuorma-autojen hinku ohittaa toisiaan. Se kestää ikuisuuden autoissa olevien nopeusrajoittimien vuoksi ja on täysin hyödytöntä. Usein supernopeilla teillä (ei nopeusrajoitusta) oli matelevaa ruuhkaa koska rekat tukkivat kaikki kaistat ohittamisillaan. 

 Oli perjantai ja viikonloppuliikenne alkamassa. Moottoritiellä oli runsaasti toisiaan ohittavia rekka-autoja joille Sinikka oppi näyttämään keskisormea, matkamme edistyi hitaasti, vaikka auton nopeusmittari näytti aika ajoin ihan sallitusti 175 km/t. Vähitellen liikenne puuroutui kokonaan ja päätimme poiketa Nurnbergiin yöksi. Aamulla tulimme toisiin ajatuksiin itäisen reitin jatkamisesta Berliinin kautta Puolan halki Liettuaan ja sieltä Viroon Tallinnan lautalle. Olimme liian väsyneitä nauttimaan Puolan rekkajonoista. Sen sijaan käänsimme matkamme kohti Putgardenia ja Tanskaa. Rostockin kohdalla alkoi jo matkaväsymys painaa niin, että mieleen juolahti, ajaa auto laivalle ja suoraan Helsinkiin.  Saimme tietää, ettei sieltä ollut matkustajaliikennettä Suomeen. Travemundestä autopaikkoja ei ollut enää yhtään jäljellä. Kaasutimme siis kohti Putgardenia ja sieltä lautalla Tanskaan. Hurautimme Tanskan läpi ja saavuimme Öresundin sillalle auringon laskiessa. Ylitys maksaa nelisen kymppiä, mutta onhan se nopeaa.

Muistattehan sarjan "Silta". Ensimmäisessä osassa ruumiin puolikkaat löytyivät suurinpiirtein tästä. Aurinko laskee
Tanskaan. Olemme juuri tulossa Ruotsiin.

Hotelli löytyi pian sillan jälkeen. Ravintolatarjota oli kapea: Burger King. Ruotsi päihitettiin yllättävän joutuisasti. Onnistuimme saamaan liput Vikingin Helsinkiin lähtevälle lautalle ilman ennakkovarausta. Kellomme olivat sekaisin aikavyöhykkeiden vaihdoista ja luulimme laivan lähtevän myöhemmin. Onneksi kiiruhdimme ajaessa.

Kesti viikon toipua ajomatkasta. Totesimme olevamme liian vanhoja istumaan autossa lähes viikon ja ajamaan melkein 5000 km. Kuntosali, parempi ravinto ja kaikenlainen hyötyliikunta palautti entiselleen. Olipa hauskaa tavata taas perhe ja alkaa kuopia puutarhaa. Nyt näyttää jo kesän kukoistukselle. 

Markku ja Sinikka

Hauskaa Pascua

Taivas on syvän tummansininen.Täysikuu katsoo kaupungin muurin yli. On kiirastostain aamuyö, hetki ennen kuin lokit alkavat kirkua nousevalle auringolle. Kävelemme kotiin ystävien luota. Meidän tarinamme eivät tahdo katketa. Saatamme hellittää vasta kun on lähes liian myöhään mennä nukkumaan. Ystävämme ovat lähdössä Alaskaan, me Suomeen. Asettelemme tulevia tapaamisia kartalle. Paluumatkallamme haistelemme Italian ilmaa Savonian ja Genovan välillä. Etsinnässä on pieni viinitila hiukan rapistuneella talolla ja puutarhalla, jossa on työtä käsille ja sahalle. Meille ei ole yhdentekevää millaisella pihalla maistelemme hyvää viiniä. Olemme itseoikeuttaneet itsemme aikanaan poimimaan ja maistamaan viiniä, jota ystävämme toivon mukaan ennen pitkää viljelevät jollain Pienmonten rinteellä
Talo on alkavassa kaaoksessa. Rahtaamme tavaraa kerros kerrokselta alaspäin. Pääsiäisenä ajamme auton talliin ja alamme täyttää sitä huomattavalla otoksella Portugalin viinejä, keramiikatehtaiden luomuksia ja kaikkea muuta mukana rahdattua. Aika päättää pakataanko toppatakit vai hellevaatteet.
Portugalilaiseen pääsiäiseen kuuluu tänä vuonna koko kaupungin koristelu. Väri on violetti. Kynttilän ja enkelinmallisia pömpeleitä on kaikkialla ja valtaisa taidenäyttely on ripustettu katujen ylle, parvekkeille ja kauppojen ikkunoihin. Taiteilijat ovat maalanneet pelkästään Jeesuksen kasvoja, mutta se ei estä luovuutta.

Maaliskuun lopulla alkoi paasto ja kaupungin läpi kulki saattue. Jeesus kannettiin iiriksillä peitetyllä lavalla kohtaamaan lilja-alstalla seisova äitinsä, kärsivä Maria.

Saimme monia ystäviä. Yksi heistä on Jose, Linda barin omistaja. Hänen kielitaitonsa hämmästytti. Hän puhui englantia kuin olisi yksityiskoulujen kasvatti. Osottautui alkuperäiseksi portugalilaiseksi.

Itse Pääsiäisen valmistelu alkoi täällä kauan sitten. Ensin oli karnevaaliaika, sitten tuli paasto. Sen kunniaksi oli ristisaatto, missä kärsivä Maria kohtasi ristiä kantavan Jeesuksen. Palmusunnuntaina kirkot koristeltiin ulkoa ja sisältä palmun lehdillä. Pulliin on leivottu sisään kananmuna kuorineen, ylösnousemuksen symbooliksi. Tiput ja puput kuten meilläkin, mutta vierastan sitä, että nyljetyt puput lihatiskillä kuuluvat kuvaan mukaan. Muovipussissa on myös pikkuinen porsas vartaalla paistamista varten. Narsissit kukkivat kauan sitten, niitä ei näy, mutta keltaiset liljat ja valkeat orkideat näyttävät täällä kuuluvan juhlaan.

Lähtövalmisteluihin kuuluu niiden kivien ja simpukankuorien palauttaminen rannalle, jotka eivät lähde mukaan.

Rannat alkavat täyttyä. Me emme osaa olla tungoksessa. On aika lähteä.

Naapuritalomme parvekkeella Jeesus hymyilee. Kokonaan kaakeloidut talot ovat yleisiä Portugalissa.

Ranta-art by Sinikka

Hyvästelemme muitakin ystäviä. Linda barin omistajan kanssa vaihdamme sähköpostiosoitteita. Unohdan lapun pöydälle. Haetaan se myöhemmin. Carina, yhteinen kampaajamme osui äsken ohittamaan kahvilamme. Lupaan palata jälleen hänen käsittelyynsä kun palaan. Me kaikki olemme jakaneet tavallista enemmän. Kannamme hulta toisitamme.
Paluureitti on lyöty lukkoon: Lagos-Barcelona-Cannes-Monaco-Milano-Lichtenstein-Sveitsi-Berliini-Kaunas-Tallinna-Kerava. Kolmetoista maata ja paljon moottoritietä. Reija ja Jyri, me tulemme tupareihin!

Sinikka ja Markku

Useille kaduille oli ripustettu Jeesushahmoja. Vähemmän perinteiset, joissa Jeesuksella saattoi olla simpukkakruunu tai mustekala hiuksissa, olivat kauppojen ikkunoissa.

Vähän hauskempi Jeesus.

Sesonki on alkanut. Lämpimät illat houkuttelevat terasseille syömään. Kaupungissa on tunnelmaa. Katumuusikot soittavat monen iloksi.

Carina on alunperin ruotsalainen ja erityisesti pohjoismaalaisten suosikkikampaaja. Markku sai brasilialaisen parturin jälkeen uuden lookin. Minä vannon palaavani hänen hoiviinsa heti kun tulen takaisin.

Linda Bay

Vastapäätä rantaravintolan pöytäämme istuu vanhahko enlantilaismies, joka kysyy ohi menevältä ravintoloitsijalta: Where do you come from". Ravintoloitsija, joka aksentista päätellen kuulostaa myös englantilaiselta,  ei selvästikään ollut halukas kertomaan ja vastaa " I come from here. I was born in early age and I've  seen lot of places". Vanhempi mies ei kysy enää mitään.

Sateet ovat menneet. Varjolla on nyt toinen merkitys. Meri on ihana. Täällä se ryskyy useammin kuin on tyyni. Hiekka on kuin Saharassa.

Linda Bay on auringonpalvojien tukikohta rannalla.

Sinikka kiertelee salia ja katselee seinällä olevia maalauksia ja kysäisee ravintoloitsijalta, kuka on tehnyt ne. Mies vastaa, että Carolien, joka on jo nukkunut pois. Ääni hieman värähtää ja hän jatkaa kertomustaan. Carolien vietti täällä rannalla pitkiä aikoja maalaten näkemäänsä. Hänellä oli syöpä ja hän kirjoitti aiheesta myös kirjan nimeltään "My Path". Sinikan ja ravintoloitsijan välillä virisi asiasta vilkas keskustelu, olihan aihe molemmille tuttu. Mies kertoi sairastaneensa syöpää, mutta hoitojen jälkeen oli jättänyt tarkastuskäynnit sikseen, ajattelematta asiaa, eläen päivän kerrallaan. Hän kertoi myös, että Carolien kuoltua hänen tuhkansa siroteltiin rannalle Linda Bayn edustalla. Ilmeisesti hän jätti ravintoloitsijaan syvän muiston, mistä todistivat hänen ilmeinen tarve kertoa Carolien tarina meille kuin myös Carolien lukuisat taulut ravintolan seinällä. Hän lupasi Sinikalle ottaa selvää saisiko hän jostain käsiinsä Lindan kirjoittaman kirjan.

Seinällä on muutama Carolien van Leusden maalaus. Niistä alkoi avautua koskettava tarina.

Baarin seinällä on lentokuva sijainnista. Samalla se on haudan koordinaatit.

Parin päivän päästä käynnistämme Linda Bayssä tulimme sinne uudestaan. Samainen ravintoloitsija havaitsi meidät ja kiiruhti pöytäämme Carolienen kirja mukanaan ja lahjoitti sen Sinikalle. Samalla hän ilmoitti, että ensi sunnuntaina järjestetään Praia da Luzin kappelissa Carolienin poismenon yksivuotis -muistotilaisuus. Ilmoitimme tulevamme seuraamaan sitä.

Lännen nopein on saanut rantavermeet joilla kehtaa mennä kahvilaankin.

 On alkanut kaksi viimeistä viikkoa täällä Lagosissa. Ilmat ovat lämmenneet hellelukemiin ja turistit alkavat täyttää aurinkoisia rantoja ja ravintoloiden terasseja. Tullessamme tänne tammikuussa  vaatetuksemme oli talvipainotteinen. Nyt olemme keventäneet sitä. Vaatteet täällä ovat huomattavan halpoja. Shortseja ja t-paitoja on kertynyt kauppareissuilla lisää. Aiomme viettää jäljellä olevan ajan täällä myös pistäytymällä päivittäin rannalla. Kotimatkan valmistelut on jo käynnissä. Jätämme Lagosin 23. huhtikuuta, mutta emme toivottavasti lopullisesti.

Carolien hauta on tällä rannalla. Tuhka siroteltiin hiekkaan. Hautajaiset olivat iloinen juhla. Viiniä, ruokaa, laulua ja tanssia. Siitä on kulunut vuosi. Hän ehti sairastaa syöpää 12 v. Perhe elää yhä Lagosissa. Varhain sunnuntai aamuna me menemme hänen muistomessuunsa. Kirja " My path" on hyvin kiinostava.

Palaamme tänne jonain päivänä. Carolien ei kuitenkaan enää palaa. Hän on täällä.



Teksti Markku ja kuvat Sinikka

Vauvan tahtiin

Pitkä kirjoitustauko tarkoittaa meille varsin vilkasta seuraelämää ja ennen kaikkea vieraita. Vauva on määrännyt tahdin ja tuonut paljon iloa. Olemme myös olleet välillä aika poikki. Olin tyystin unohtanut miten monet unet ja millä nukutuskikoilla näin pieni ihminen menee. Kahden viikon yhteiselomme on lopuillaan. Perheemme uusin maailmanmatkaaja nousee koneeseen huomenna palatakseen Helsinkiin, kotiin. Tulee ikävä, mutta pian tavataan.

Lissabonin helmi on vanha linja 28. Vuorokauden lippu liikennevälineisiin on sekä edullinen, että helppo.

Kevät on muuttunut poikkeuksellisen kylmäksi ja sateiseksi. Olemme toista päivää Lissabonissa. Sataa pätkittäin aika lujaakin, mutta märin kengin ja valuvin sateenvarjoin ollaan kuitenkin voitu antaa ensikertalaisille joku kuva kaupungista. Raitiovaunu 28 on hyvä vauvan nukuttaja ja syöttäminenkin onnistuu. Mahareppu on oiva väline. Rattaita en Lissabonin muhkuraisille ja jyrkille kaduille suosittele. Huonoa tuuria kun Designe museo olikin lähes kokonaan suljettu. Susanna Mälkki johtaa orkesteria Galuste Gulbegianissa tänään ja huomenna. Harkitsemme Markun kanssa sitä tai livahtamista vanhaan tuttuun Fado-paikkaamme. Lissabonissa on lumoa märkänäkin, mutta näillä säillä lipsahtaa helpommin soppailuun. Markku tuli päättäväisesti sisustuskaupan perältä sylissään mainittavan kokoinen keltainen sarvikuono. Ei kuulemma enää tarvita kukkia kun on saatava sisustukseen keltainen piste. Totta, se ostos oli pelkkää säästöä!

Kaikki ovat liikenteessä Lagosissakin. Ahkera pelikaverimme Seija lähti kotiin. Muutkin suomalaiset tulevat ja menevät. Suomessa käväistään yllättävän usein. Mekin alamme suunitella kahta asiaa: paluureittiä ja sitä mistä saamme ensi keväänä Lagosista asunnon. Tällä kertaa me toivottavasti palaamme. Taisi löytyä se Euroopan paras kolkka. Tämä on outo paikka. Kaikki vuodenajat päällekkäin. Pippurilla on talvi, appelsiinilla on syksy ja kevät yhtäaikaa. Viikunalla on kevät ja kauralla kesä. Juudaksenpuu kukkii punaisena, mispolon hedelmät alkavat olla keltaiset. Vielä on lehdettömiä puita. Emme tunnista kenellä on nyt talvi. Selvinneekö ennen kuin palaamme. Luultavasti teemme paluun pitkän kaavan mukaan tullittomilla teillä ja Tallinnan lautalla.

Sinikka, kuvat Markku

Judaksen puita on kaikkialla kaupungissa. Valkoisten kukkien jälkeen on koittanut punainen kausi. Kerrotaan, että juudaksenpuu oli alunperin valkoinen, mutta punastui häpeästä, kun Juudas hirttäytyi siihen.

Markku poimi minulle kännykällä unikoita. Nyt leiskuvat niityt.

Viikunassa on jo komeat pampulat. 

Näistä maisemista ei ole helppo luopua. Tulee luvattua itselleen pikainen paluu.

Taidetta ja lorvailua

Sinikka on kirjoitellut viime päivinä kirjaansa ja minä olen sillä välin kierrellyt kaupungilla kuvausreissuilla. Edellisissä kirjoitusissamme on ollut kuvia Lagosin katutaiteesta. Löysin kierrellessäni jatkoa. Luonnon ilmiöiden ja kauniiden näkymien kuvaaminen on myös lähes jokapäiväistä.

Kallionkielekkeellä  tuuli tuivertaa  usein niin, että on pidettävä jalat tanakasti maassa.

Jopa Thaimaassa kadehdittaisiin näistä merestä korkealle nousevia järkäleitä.

Lagosin satamaa vartioiva linnoitus joutuu aika ajoin koetukselle, vaikka onkin suunniteltu kestämään vaikka tykin kuulia. Vaarallisen korkeiden aaltojen aika taitaa olla nyt ohi.

Kaupungin muuri ei aikanaan pystynyt suojelemaan kaupunkia foinikialaisilta, roomalaisilta eikä maureiltakaan. Läpi vyöryi myös 1755 maanjäristyksen aiheuttama tsunami. Pahoja vaurioita kärsinyt muuri on nyt korjattu. Aurinko näyttää muodostaneen muurin ylle maurilaisen moskeijan haamun.

Kaupunginmuuria reunustavalla laajalla vihervyöhykkeellä riittää kuvattavaa. Kuvaajan päästä nousevat sarvent ovat viikunapuun oksia. Uutta yöpukua odotellessa.

Sähkönjakelukaappitaidetta ei kunnioiteta. Joku maalasi viikset.

Paikallisen vapaapalokunnan  aseman seinää koristaa dramaattinen maalaus.

Tämä pussaussarjan työ taitaa olla vielä kesken. Joka väri ruiskutetaan eri päivänä, että maali ehtii kuivua.

Tämäkään graffitin näköinen teos ei taida olla amatöörin jälkeä.

Tämä on Sinikan lempityö. 

Hevirockkareiden mesta varmaan. Hyvä meininki.

Ylläolevat kaksi viimeistä maalausta koristivat vapaa-ajanviettorakennuksen seiniä. Pihamaan hiekkakentällä petankikuulat sinkoilivat. Lauantaipäivä oli saanut miehet viettämään vapaa-aikaa vanhojen kavereiden kanssa.

Läheisellä urheilukentällä oli samana päivänä menossa nuorten rullaluistelukilpailut ja vauhti oli kovaa. Minut paikalle ohjasi kovaääninen kuulutus.

Päiväkävelyni loppumetreillä havaitsin mielenkiintoisen varoituskyltin erään talon edessä. Siinä saattaa piillä yleisempikin viisaus.

Kuvat ja teksti: Markku