Taidetta ja lorvailua

Sinikka on kirjoitellut viime päivinä kirjaansa ja minä olen sillä välin kierrellyt kaupungilla kuvausreissuilla. Edellisissä kirjoitusissamme on ollut kuvia Lagosin katutaiteesta. Löysin kierrellessäni jatkoa. Luonnon ilmiöiden ja kauniiden näkymien kuvaaminen on myös lähes jokapäiväistä.

Kallionkielekkeellä  tuuli tuivertaa  usein niin, että on pidettävä jalat tanakasti maassa.

Jopa Thaimaassa kadehdittaisiin näistä merestä korkealle nousevia järkäleitä.

Lagosin satamaa vartioiva linnoitus joutuu aika ajoin koetukselle, vaikka onkin suunniteltu kestämään vaikka tykin kuulia. Vaarallisen korkeiden aaltojen aika taitaa olla nyt ohi.

Kaupungin muuri ei aikanaan pystynyt suojelemaan kaupunkia foinikialaisilta, roomalaisilta eikä maureiltakaan. Läpi vyöryi myös 1755 maanjäristyksen aiheuttama tsunami. Pahoja vaurioita kärsinyt muuri on nyt korjattu. Aurinko näyttää muodostaneen muurin ylle maurilaisen moskeijan haamun.

Kaupunginmuuria reunustavalla laajalla vihervyöhykkeellä riittää kuvattavaa. Kuvaajan päästä nousevat sarvent ovat viikunapuun oksia. Uutta yöpukua odotellessa.

Sähkönjakelukaappitaidetta ei kunnioiteta. Joku maalasi viikset.

Paikallisen vapaapalokunnan  aseman seinää koristaa dramaattinen maalaus.

Tämä pussaussarjan työ taitaa olla vielä kesken. Joka väri ruiskutetaan eri päivänä, että maali ehtii kuivua.

Tämäkään graffitin näköinen teos ei taida olla amatöörin jälkeä.

Tämä on Sinikan lempityö. 

Hevirockkareiden mesta varmaan. Hyvä meininki.

Ylläolevat kaksi viimeistä maalausta koristivat vapaa-ajanviettorakennuksen seiniä. Pihamaan hiekkakentällä petankikuulat sinkoilivat. Lauantaipäivä oli saanut miehet viettämään vapaa-aikaa vanhojen kavereiden kanssa.

Läheisellä urheilukentällä oli samana päivänä menossa nuorten rullaluistelukilpailut ja vauhti oli kovaa. Minut paikalle ohjasi kovaääninen kuulutus.

Päiväkävelyni loppumetreillä havaitsin mielenkiintoisen varoituskyltin erään talon edessä. Siinä saattaa piillä yleisempikin viisaus.

Kuvat ja teksti: Markku