Vapautta ja pirullisia tietokoneita.

Päivittäin ilahdun siitä rakentamisen ja värien kirjosta, joka tässä kaupungissa rönsyilee. Seinämaalaukset ovat virallista taidetta ja laadukasta sellaista. Harvinaisen vähän amatöörien graffitteja tai tageja. Epäilen sen johtuvan siitä, että "töhriminen" on virallisesti suotavaa. Kokeilisivat samaa Suomessa. Ei putsata seiniä vaan maalataan laadukasta päälle. Tagit ja graffitit ovat alunperin kapinataidetta  ja pysyvät sellaisina niin kauan kuin ne kielletään.

Muureja ei Lagosissa jätetä harmaiksi. Ainoastaan vanhankaupungin historiallinen muuri
on koskematon. Täällä on oivallettu taiteen kuuluvan kaikille.

Nämä etanat kuuluvat suurempaan sarjaan ja ottavat kantaa luonnon tilaan.

Tätä teosta ei saa yhteen kuvaan. Mukana on vain teoksen loppu.

Kotikadullamme on suuri teos, josta tässä puolet. Etanoiden tekijä asialla.

Portugalilaiset näkevät paljon vaivaa katukiveysten
tekemisissä. On raitaa, mustekalaa ja ties mitä.

Kulttuurikeskuksen aitaa ja seinää. Picassohan se siellä.

Paloasemaa vastapäätä on tämä kuoleva flamingo. Vahvaa sanomaa.

Lagosin ehkä kuvatuin talo on tämä vihreä kaakeloitu luomus. Lissabonissa on paljon
tämän kaltaisia rakennuksia.

Tämä sähkökaappi on sangen viehättävä. Tällaista shabloonalla tehtyä taidetta löytyy kaikista kaupungeista.

Linnoituksessa on veistosnäyttely. Nämä härvelit pyrivät tuulessa ja välkehtivät auringossa.

Kulttuurikeskusta vastapäätä on vaikuttava seinä. Kuvaan sitä on vaikea vangita. Katu on kapea.

Tämä härveli on seonnut. Epätoivoisia yrityksiä päivittää ja etsiä vikoja on ollut runsaasti nettikahviloissa. Aina loppuu virta kesken. Hypin seinille ja Markku yrittää olla hermostumatta ja katselee vain kännykäänsä.

Istumme polttavassa auringonpaisteessa Bora-kavilassa nauttimassa tuoretta minttuteetä. Päivitän ja varmuuskopioin työkonettani. Tietenkin juuri se tietokone temppuilee, jolle kirjoitan kirjaa. Tämä operaatio kestää tuntitolkulla eikä kaikkia koneen virheitä edes voi korjata. Toivon hartaasti tämän kolmannen kerran riittävän. Edellisillä kerroilla akku loppui, nyt on lisävirtaa mukana. Käsittämätön arsenaali piuhoja, latureita, akkuja ja ties mitä tarvitaan että voi olla kaksi työasemaa ja kuvia voi siirtää kameralta ja kahdelta älypuhelimelta. Me emme edes halua lomatunnelmaa. Elämme elämäämme ja sillä on nippu päämääriä. Onnellista on saada itse päättää rytminsä ja työaikansa. Tavallinen arki kuuluu tähän ehdottomasti. Vain poikkeustapauksessa, yhtä harvoin kuin Suomessa, syömme ravintolassa. Täällä se ei ole kallista, mutta laadusta on helpompi päättää kotona ja arjen rytmi tukevoittaa oloa.

Täällä on Algarve Suomiseura. Täytyy käydä sivuilla. Vakiasukkaat ja usein vierailevat pitävät sitä kautta itsensä tapahtumakartalla. Äsken kahvilan ohittaessamme, joku huusi hyvää päivää! Makkarafestareilla tavattu suomalaispari istui kahvilla parturissa käynnin jälkeen. Vaihdoime käyntikortteja. Saatamme mennä vaikka lounaalle yhdessä. Käyntikortti on perustarvike täällä.

Markku käy facebookissa keskustelua kellallaan makaavasta kuusta ja kukkivista akaasioista luokkakaverinsa, Pirkko Saision kanssa. Hän on nyt Madeiralla ja katselee samaa kevättä kuin mekin. Kutsuimme kylään.

Mummin silmä löytää koko ajan Hipulle sopivia vaatteita ja tavaroita. Hillitsen itseni. Ostin vain pienen aarrearkun jonka pintaan poika oli liimannut vaaleanpunaisia simpukankuoria. Jokaisella lapsella pitää olla oma pieni aarrearkku. Hippu tulee vajaan kahden viikon kuluttua. Varasin huhtikuun alkuun Lissaboniin hotellihuoneet kahdelle yölle. Kyllä Hipun täytyy nähdä Lissabonin ihmeet ennen kotiin paluuta. Uskon vakaasti kaiken varhaisen vaikuttavan ihmiseen eniten. Puoli vuotta on hyvä ikä ihanille kokemuksille. Vaikka ihminen luulee ettei muista sitä aikaa, aivot kyllä muistavat. Peppi Pitkätossun merikapteeni-isä asuu Lissabonissa.

Sinikka, kuvat Markku