Merkkejä kesästä

Maaliskuun 2. päivänä oli vanhan kaupungin muurin portilla mustalaiseukko myymässä makeita portugalilaisia mansikoita. Viidellä eurolla niitä  saimme 2 kiloa. Ystävämme sanoivat, että kesä alkaa tästä.

Rantapallo on kesän merkki. Tähän tapaan juuri tulleet turistitkin pukeutuvat. Poikkeuksellisen tuulinen kevät ei meitä houkuta vähentämään vaatteita.

Viikunan kukka jää hedelmän sisälle. Kuin nuppu,joka ei aukea.

 Luonnossa tapahtuvat muutokset vaudilla ja ovat kääntymässä jo alkavan kesän merkeiksi. Varhain aamulla kuulen ikkunan takaa varpusten tsirputusta ja lokkien kaakatusta. Uusia ja yhä uusia hedelmäpuita alkaa kukkia. Mimosaa tapaa vielä vahvassa kukassa. Mantelipuut työntävät jo hedelmää.  Muutama mattimyöhäinen kukkii vielä.
Ensiksi niin alastomilta vaikuttaneet viikunat puskevat jo kovasti  mikkihiiren korvan kokoista lehteä, etenkin miespuoliset viikunat. Tyttöpuut pykäävät pieniä pompuloita, joista myöhemmin tulee syötäviä, kallisarvoisia hedelmiä. Arvossaan ovat myöskin mantelit. Yhtä kalliita kuin Suomessa.


Kesän merkkejä ovat myös tänne saapuvat turistit, joita näkee yhä enemmän. Useat heistä erehtyvät  päiväkävelyllään pukeutumaan lyhyisiin shortseihin ja T- paitaan, kun taas paikalliset asukkaat käyttävät vielä välillä toppatakkeja. Helteiseksi sää ei vielä ole muuttunut. Aurinkoisina päivinä lämpötila on voinut nousta 20 asteeseen ja hieman ylikin. Silloin tapaamme, Sao Sebastianin patsaan ympäristön penkeillä, Lagosissa asuvia ulkomaalaisia. Ottavat aurinkoa ja seuraavat katuelämää.  Yleisin näkymä katukuvassa on kaksi käsikynkkää kulkevat eläkeläitä, yleensä pariskunta.

Karnevaaliaika alkoi tammikuun lopulla ja lähestyy loppuaan. Lagosissa oli alueen lasten kulkue. Loue'ssa pidettiin myös karnevaalijuhla, jossa miehet perinteisesti pukeutuvat naisten asuihin ja järjestivät tänäkin vuonna näyttävän paraatin. Itse seurasimme sitä tapahtumaa vain paikallisen tv-kanavan välityksellä.

Nuorimmat juhlijat olivat kaksivuotiaita. Tarhat ja leikkikoulut eri paikkakunnilta kiersivät rumpujen päristessä ympäri kaupunkia

Samba sujui tytöiltä paremmin.

Tämä prinsessa sai raivarin. Epäilen cowboyn vesipyssyä. Pojat oli aseistettu huomattavan hyvin. Miekkojen lisäksi oli sarjatuliaseiden ja kiväärien muovikopioita.

Täytyy ihailla sitä miten aikuiset täällä heittäytyvät. Tämä maijamehiläinen oli suosikkini.

Minkähän armeijan sotilas on tässä pelastanut prinsessan?

Roolit paikallaan: tytöt ovat prinsessoja, leppäkerttuja tai perhosia. Vaaleanpunainen on ylittämätön tyttöväri.

Voiko kauniimpaa olla!

 Portugalilaisten elämässä ovat keskeisellä sijalla kolme F -kirjainta: Fatima, Fado ja Football.  Lagosissa tätä harrastetaan myös suosittuna kuntoilumuotona. Läheisen vapaapalokunnan kentällä näkee aina sunnuntaiaamuisin innokkaita pelaajia, jotka ylpeinä lajistaa antautuivat mielellään kuvattaviksi.

Paastoaika on alkamassa. Sitä ennen kävimme  syömässä hyvin suositussa ja tunnelmallisessa Fado-ravintolassa, johon olimme jo kaksi kertaa aiemmin pyrkineet. Tällä kertaa varasimme pöydän lähes viikkoa etukäteen. Portugalilainen mariscoriisi tuotiin eteemme suuressa savikulhossa. Se sisälsi taskuravun, langustiinin, simpukoita ja ties mitä meren eläviä, tässä tapuksessa ei enää eläviä. Maukas risotto valkoviinin ja tunnelmallisen fadon säestämänä oli elämys.

Sunnuntaina kävimme Riitan ja Pekan kanssa Montchiquen makkarafestivaaleilla. Osanotto niihin oli sateisen sään vuoksi laimeata. Isossa hallissa oli vain muutamassa pöydässä myytävänä makkaraa.  Ostimme kokeeksi kolmea eri laatua. Hallissa oli myytävänä kaikenlaista markkinasälää enemmän kuin juhlien sankaria. Tietysti olutta, viiniä, viinaa ja iskelmämusiikkia oli tarjolla. Olen ylpeä, että Keravan valkosipulifestivaaleilla pysytään sentään paremmin teemassa ja väkeäkin riittää.

Markku

Kuvat ja kuvatekstit Sinikka