perjantai 18. huhtikuuta 2014

Hauskaa Pascua

Taivas on syvän tummansininen.Täysikuu katsoo kaupungin muurin yli. On kiirastostain aamuyö, hetki ennen kuin lokit alkavat kirkua nousevalle auringolle. Kävelemme kotiin ystävien luota. Meidän tarinamme eivät tahdo katketa. Saatamme hellittää vasta kun on lähes liian myöhään mennä nukkumaan. Ystävämme ovat lähdössä Alaskaan, me Suomeen. Asettelemme tulevia tapaamisia kartalle. Paluumatkallamme haistelemme Italian ilmaa Savonian ja Genovan välillä. Etsinnässä on pieni viinitila hiukan rapistuneella talolla ja puutarhalla, jossa on työtä käsille ja sahalle. Meille ei ole yhdentekevää millaisella pihalla maistelemme hyvää viiniä. Olemme itseoikeuttaneet itsemme aikanaan poimimaan ja maistamaan viiniä, jota ystävämme toivon mukaan ennen pitkää viljelevät jollain Pienmonten rinteellä
Talo on alkavassa kaaoksessa. Rahtaamme tavaraa kerros kerrokselta alaspäin. Pääsiäisenä ajamme auton talliin ja alamme täyttää sitä huomattavalla otoksella Portugalin viinejä, keramiikatehtaiden luomuksia ja kaikkea muuta mukana rahdattua. Aika päättää pakataanko toppatakit vai hellevaatteet.
Portugalilaiseen pääsiäiseen kuuluu tänä vuonna koko kaupungin koristelu. Väri on violetti. Kynttilän ja enkelinmallisia pömpeleitä on kaikkialla ja valtaisa taidenäyttely on ripustettu katujen ylle, parvekkeille ja kauppojen ikkunoihin. Taiteilijat ovat maalanneet pelkästään Jeesuksen kasvoja, mutta se ei estä luovuutta.

Maaliskuun lopulla alkoi paasto ja kaupungin läpi kulki saattue. Jeesus kannettiin iiriksillä peitetyllä lavalla kohtaamaan lilja-alstalla seisova äitinsä, kärsivä Maria.
Saimme monia ystäviä. Yksi heistä on Jose, Linda barin omistaja. Hänen kielitaitonsa hämmästytti. Hän puhui englantia kuin olisi yksityiskoulujen kasvatti. Osottautui alkuperäiseksi portugalilaiseksi.

Itse Pääsiäisen valmistelu alkoi täällä kauan sitten. Ensin oli karnevaaliaika, sitten tuli paasto. Sen kunniaksi oli ristisaatto, missä kärsivä Maria kohtasi ristiä kantavan Jeesuksen. Palmusunnuntaina kirkot koristeltiin ulkoa ja sisältä palmun lehdillä. Pulliin on leivottu sisään kananmuna kuorineen, ylösnousemuksen symbooliksi. Tiput ja puput kuten meilläkin, mutta vierastan sitä, että nyljetyt puput lihatiskillä kuuluvat kuvaan mukaan. Muovipussissa on myös pikkuinen porsas vartaalla paistamista varten. Narsissit kukkivat kauan sitten, niitä ei näy, mutta keltaiset liljat ja valkeat orkideat näyttävät täällä kuuluvan juhlaan.



Lähtövalmisteluihin kuuluu niiden kivien ja simpukankuorien palauttaminen rannalle, jotka eivät lähde mukaan.

Rannat alkavat täyttyä. Me emme osaa olla tungoksessa. On aika lähteä.

Naapuritalomme parvekkeella Jeesus hymyilee. Kokonaan kaakeloidut talot ovat yleisiä Portugalissa.

Ranta-art by Sinikka

Hyvästelemme muitakin ystäviä. Linda barin omistajan kanssa vaihdamme sähköpostiosoitteita. Unohdan lapun pöydälle. Haetaan se myöhemmin. Carina, yhteinen kampaajamme osui äsken ohittamaan kahvilamme. Lupaan palata jälleen hänen käsittelyynsä kun palaan. Me kaikki olemme jakaneet tavallista enemmän. Kannamme hulta toisitamme.
Paluureitti on lyöty lukkoon: Lagos-Barcelona-Cannes-Monaco-Milano-Lichtenstein-Sveitsi-Berliini-Kaunas-Tallinna-Kerava. Kolmetoista maata ja paljon moottoritietä. Reija ja Jyri, me tulemme tupareihin!

Sinikka ja Markku
Useille kaduille oli ripustettu Jeesushahmoja. Vähemmän perinteiset, joissa Jeesuksella saattoi olla simpukkakruunu tai mustekala hiuksissa, olivat kauppojen ikkunoissa.
Vähän hauskempi Jeesus.

Sesonki on alkanut. Lämpimät illat houkuttelevat terasseille syömään. Kaupungissa on tunnelmaa. Katumuusikot soittavat monen iloksi.


Carina on alunperin ruotsalainen ja erityisesti pohjoismaalaisten suosikkikampaaja. Markku sai brasilialaisen parturin jälkeen uuden lookin. Minä vannon palaavani hänen hoiviinsa heti kun tulen takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti