Linda Bay

Vastapäätä rantaravintolan pöytäämme istuu vanhahko enlantilaismies, joka kysyy ohi menevältä ravintoloitsijalta: Where do you come from". Ravintoloitsija, joka aksentista päätellen kuulostaa myös englantilaiselta,  ei selvästikään ollut halukas kertomaan ja vastaa " I come from here. I was born in early age and I've  seen lot of places". Vanhempi mies ei kysy enää mitään.

Sateet ovat menneet. Varjolla on nyt toinen merkitys. Meri on ihana. Täällä se ryskyy useammin kuin on tyyni. Hiekka on kuin Saharassa.

Linda Bay on auringonpalvojien tukikohta rannalla.

Sinikka kiertelee salia ja katselee seinällä olevia maalauksia ja kysäisee ravintoloitsijalta, kuka on tehnyt ne. Mies vastaa, että Carolien, joka on jo nukkunut pois. Ääni hieman värähtää ja hän jatkaa kertomustaan. Carolien vietti täällä rannalla pitkiä aikoja maalaten näkemäänsä. Hänellä oli syöpä ja hän kirjoitti aiheesta myös kirjan nimeltään "My Path". Sinikan ja ravintoloitsijan välillä virisi asiasta vilkas keskustelu, olihan aihe molemmille tuttu. Mies kertoi sairastaneensa syöpää, mutta hoitojen jälkeen oli jättänyt tarkastuskäynnit sikseen, ajattelematta asiaa, eläen päivän kerrallaan. Hän kertoi myös, että Carolien kuoltua hänen tuhkansa siroteltiin rannalle Linda Bayn edustalla. Ilmeisesti hän jätti ravintoloitsijaan syvän muiston, mistä todistivat hänen ilmeinen tarve kertoa Carolien tarina meille kuin myös Carolien lukuisat taulut ravintolan seinällä. Hän lupasi Sinikalle ottaa selvää saisiko hän jostain käsiinsä Lindan kirjoittaman kirjan.

Seinällä on muutama Carolien van Leusden maalaus. Niistä alkoi avautua koskettava tarina.

Baarin seinällä on lentokuva sijainnista. Samalla se on haudan koordinaatit.

Parin päivän päästä käynnistämme Linda Bayssä tulimme sinne uudestaan. Samainen ravintoloitsija havaitsi meidät ja kiiruhti pöytäämme Carolienen kirja mukanaan ja lahjoitti sen Sinikalle. Samalla hän ilmoitti, että ensi sunnuntaina järjestetään Praia da Luzin kappelissa Carolienin poismenon yksivuotis -muistotilaisuus. Ilmoitimme tulevamme seuraamaan sitä.

Lännen nopein on saanut rantavermeet joilla kehtaa mennä kahvilaankin.

 On alkanut kaksi viimeistä viikkoa täällä Lagosissa. Ilmat ovat lämmenneet hellelukemiin ja turistit alkavat täyttää aurinkoisia rantoja ja ravintoloiden terasseja. Tullessamme tänne tammikuussa  vaatetuksemme oli talvipainotteinen. Nyt olemme keventäneet sitä. Vaatteet täällä ovat huomattavan halpoja. Shortseja ja t-paitoja on kertynyt kauppareissuilla lisää. Aiomme viettää jäljellä olevan ajan täällä myös pistäytymällä päivittäin rannalla. Kotimatkan valmistelut on jo käynnissä. Jätämme Lagosin 23. huhtikuuta, mutta emme toivottavasti lopullisesti.

Carolien hauta on tällä rannalla. Tuhka siroteltiin hiekkaan. Hautajaiset olivat iloinen juhla. Viiniä, ruokaa, laulua ja tanssia. Siitä on kulunut vuosi. Hän ehti sairastaa syöpää 12 v. Perhe elää yhä Lagosissa. Varhain sunnuntai aamuna me menemme hänen muistomessuunsa. Kirja " My path" on hyvin kiinostava.

Palaamme tänne jonain päivänä. Carolien ei kuitenkaan enää palaa. Hän on täällä.



Teksti Markku ja kuvat Sinikka