Muodosta päätellen tämä hento kaunokainen voi olla päivänkierron sukua.

Tämä kuvasto on erityisesti niille, jotka vielä odottavat kevättä. Ystävämme Turkissa, Etelä-Euroopassa ja USA:ssa taas voivat vertailla lajeja kanssamme.

Minulla on vain englanninkielinen Algarven kasvit kirja, joten en laita kukille nimiä. Näitä lajeja en ole tavannut Suomessa.

Kaikki kuvaamani lajit olen löytänyt villeinä maastosta äskettäin. Lajeja on paljon.
Komeimmista ei ole kuvia. Joko ei ollut kameraa mukana tai kiisimme autolla ohi. Villit krookukset eivät vielä ole osuneet
kohdalle, tulppaanien ja suurien orkidoiden lehdet ovat jo nousseet maasta. Tasettien kukinta on lopuillaan. Keltanarsissit ja valkeat kurjenmiekat ovat jo kukkimassa.

Tämä taitaa olla kämmekkä tai sitten pieni orkidea. En tunnista varmasti.

Tämä kukka kasvaa kaikkialla. Muutamaan kertaan niitä on päätynyt maljakkoonikin.

Näitä kasvoi merenrantanummilla. Kaukaa ne näyttivät taseteille. Olisikohan sukua herneelle...

Tässä pönkii pikkuinen helmililja maan pinnalle. Apilanlehden näköiset ovat suolaheinän makuisia. 

Varsin karussa nummimaastossa kasvoi tämä pikkuinen orkidea.

Algarven alueen tyypillinen kukka, jota on valkeasta liilaan ja kaikki punaisen sävyt. Kukka on päivänkakkaran kokoinen. Valkoinen muoto on nimeltään algarven päivänkakkara.

Tämä kukka on raikas väripilkku pöheikössä joka puolella.

 Joku nimitti Algarvea ikuisen kevään maaksi. Täällä näyttää olevan kaikkien vuodenaikojen kirjo.

Kaunokainen on pikkurillinpään kokoinen suuria alueita peittävä kasvi.

 Viikuna on elänyt talvea, manteli
kevättä. Oliivit ovat päättäneet syk-
synsä ja appelsiinit vasta korjuuvaiheessa, joskin jo työntämäsä uutta kukkaa. Yksi puu
työntää vielä kypsymätöntä hedlmää kun viereinen ei ole vielä
saanut lehtiään. Paljon mielenkiintoista seurattavaa on kaikille seuraaville päiville. Pakkaamme auton vasta pääsiäisenä ja ajamme ihailemaan Euroopan kevään kaikkia näkyjä.
Vappuna on tarkoitus juoda simat omassa puutarhassa, johon istutimme paljon uusia sipuleita syksyllä.

Hottentotin viikuna on tavallisesti aniliinin punainen (kolmannessa blogissa). Tässä värimuunnoksia. Kasvaa villinä
rannoilla ja karussa maassa.

Söpö perunan sukulainen tien viereltä.

Lintujen liverrys ja kimalaisten pörinä, eka kärpänen ikkunalaudalla ja
toissa iltana kaskaat ensikertaa sirisemässä puissa. Se on kevät.

Tämä kaiken valtaava kaunis rikkaruoho värittää nyt maisemaa eniten.

Olen joka päivä läkähtyä löydöksiini. 

Ensimmäiset unikot on bongattu jo reilu viikko sitten. Odotan sitä hetkeä, jolloin pelloilla lainehtii punaista.

Kimppu lampaitakin mahtunee mukaan. Tähän kuvaan mahtui laumasta kolmannes. Enimmäkseen karitsoita. Täällä se merkinnee pian alkavaa teurastusta. Karitsaa pääsiäispöytään. On paljon helpompaa henkisesti syödä filettä muovipakkauksesta. Ei tule eläin mieleen.

Sinikka

Menneisyyden varjot

Portugalissa maailman valloitus näkyy.  Kiinalaisia vaikutteita on paljon. Maalatut kaakelit eli azulit ovat saaneet vaikutteensa maureilta, Kiinasta ja Hollannista missä Kiinan vaikutteet on myös uudelleen sulatettu.

Kotikatumme on valtaväylä. Ovemme on ruskea, tien päässä. Ikkunaluukut auki olohuoneeseen ja toiseen makuuhuoneeseen. 

Julkisivulautakuntaa ei taida olla. Veikkaampa, että tämän omistaa englantilainen.

Aitoon portugalilaiseen tyyliin, taloisa on myös värejä. Julkisivuista näkee eri tyylien kirjon.

Olemme asuneet useissa Välimeren maissa ja pyrkineet tutustumaan erityisesti maurien näihin maihin jättämään kulttuuriperintöön; rakennettuun ympäristöön ja niihin liittyviin yksityiskohtiin. Lagosissa odotimme näkevämme maurilaisuuden muistomerkkejä kuten Alhambra, Alcazar, Cordoban katedraali Espanjassa. Olihan Algarve aikoinaan 700-1200 luvuilla Portugalissa maurien  vahvimmin asuttamaa aluetta.  Petyimme  odotuksissamme,  siitä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi, että Lagos on Algarven vanhin kaupunki, mutta nousi varsinaiseen kukoistukseen vasta suurten löytöretkien aikaan. Lagos oli suojaisa lahdelma ja hyvä aloituspaikka karavelien tutkimusretkille.  Se oli  kuningas Sebastion nimittämänä jopa Algarven  pääkaupunki vuodesta 1578 aina vuoden 1755 maanjäristykseen saakka.

Kuva Lagosin keskustasta Portugalin tunnetuimman kuvanveistäjän Jao Gutileiron patsaasta, joka esittää nuorta kuningas Sebastiaota kantamassa raskaita varusteitaan. Patsaan mainitessaan, toistaiseksi kaikki ovat ilmoittaneet inhoavansa sitä, paitsi me. Tyystin entisaikojen juhlavien pronssipatsaiden vastakohta.

Selitys maurilaisen loistavan rakennusperinteen puuttumiseen on hyvin yksinkertainen: tsunami. Vuonna 1755 tapahtuneessa määnjäristyksessä ja sitä seuranneessa hyökyaallossa tuhoutui suurin osa Lissabonin sekä Algarven alueen rakennuskannasta.  Nykyiset Lagosin rakennukset on rakennettu lähes kaikki sen jälkeen. Jäljelle jäi vain paljon tuhoja kärsinyt kaupungin muuri, jota foinikialaiset, roomalaiset ja maurit olivat rakentaneet. Nykyisin se on peruskorjattu ja jättää pitkän ja näkyvän viillon kaupungin asemakaavaan ja on vaikuttanut paljon asuntoalueiden sijoittumiseen.

Kaupungin muurit on moneen kertaan rakennettu, mutta ne yhä ympäröivät vanhaa kaupunkia, joka ei ole niin vanha.
Tsunami pyyhkäisi Lissabonin lisäksi myös Lagosin sileäksi. Kaikki rakennukset on rakennettu 1755 jälkeen, mikä on etu liikenteelle. Kadut ovat leveämpiä kuin keskiaikaisissa kaupungeissa. Muurissa on yhdeksän tornia ja kahdeksan porttia

Algarven maakunnan asukkaista noin puolet on ulkomaalaisia, mikä myös on muokannut näkyvästi asuinalueita. Ennen niin pittoreskit kalastajakylät ovat muuttuneet vapaa-ajanviettokeskuksiksi hotelleineen, golfkenttineen ja rikkaiden ulkomaalaisten huvilakeskittymineen. Algarven alueen rannikko on on miltei koko pituudeltaan yhtä hiekkarantaa jota rytmittää upeiden jyrkänteiden mereen työtyvät sormet. Kun sen yhdistää miltei ympärivuotiseen lämpimään säähän ymmärtää valtavan turistijoukon.  Se on vaikuttanut elinkeinorakenteeseen ja palveluihin, se näkyy  Lagosin katukuvassa ravintoloiden, kahviloiden, erilaisten pikkupuotien ja majoitustilojen tarjonnassa. Myydään surffilautoja, purjehdusvälineitä ja varusteita, veneretkiä luolille, delfiinejä katsomaan ja mm kalastamaan.

Loma-asutuksessa näkyy kaariholveja, maurilaisia piirteitä, savupiiput ovat siroa, koristeellista portugalilaista romantiikkaa.

Koska suurin osa rakennuskannasta on peräisin vuoden 1755 maanjäristyksen jälkeiseltä ajalta, sekoittuvat maurilaisen rakennustaiteen perinteet vahvasti tuon ajan muihin taidevirtauksiin. Joissakin mm. julkisten rakennusten seinäpinnoissa on jäljitelty maurilaista pitsikuviota, mutta esim kaakeleiden, azulien, käyttö jää melko niukaksi. Ulkomaalaisten huvilanomistajien luxusasunnoissa saattaa myös nähdä maurilaisia piirteitä sekoittuneena muihin trendikkäisiin kuvioihin. Kun maurit karkoitettiin, heidän taitavat rakentajansa ja kaakeleiden valmistajansa saivat jäädä Espanjaan ja Portugaliin. Se käsityöperinne elää osin yhä.

Seinämaalaukset ovat usein näyttäviä ja suuria. Rohkeutta Suomeenkin tässä asiassa. Kulttuurirakennuksissa taiteeseen on sijoitettu rohkeasti.

Tässä kuvassa portugalilainen romantiikka näkyy selvästi. Siroutta ja kiekuraa. Voimakkaat värit saattavat olla myös perua vallotetuista maista, Amerikasta ja Afrikasta.

Käydessämme Carvoeiron jyrkillä rantapenkereillä lähellä Portimaoa törmäsimme vahingossa puolivalmiiksi jääneeseen rakennuskompleksiin, jonka oli käynnistänyt englantilainen arkkitehti ehkä tavoitteenaan luoda täysin oikeaoppinen mauriruhtinaan palatsi kupolikattoineen, puutarhoineen, terasseineen ja uima-altaineen. Paikkaa esitteli meille siellä majaileva mies, jonka rooli rakennuksen suhteen jäi meille epäselväksi. Hän tiesi kertoa arkkitehdista surullisen tarinan. Mies, joka oli naimisissa portugalilaisen naisen kanssa, joutui viisi vuotta sitten taloudellisiin vaikeuksiin rakennushankkeensa johdosta. Pankit tai valtio eivät hellittäneet rahannyörejään ja hän joutui luopumaan palatsinsa rakentamisesta. Luopuminen ehkä oli hänelle kuitenkin niin suuri takaisku, että hän ampui itsensä. Vajaan portugalin kielen taitomme vuoksi tietomme tapauksesta jäivät puutteellisiksi, mutta olisimme kiitollisia, jos joku tietäisi ja voisi valaista meitä palatsia koskevista seikoista tarkemmin. Jos salaisuus aukeaa, kerromme lisää.

Niityllä asumaton intialaisen näköinen palatsi herätti uteliaisuutemme.
Kiipesimme paikalle ja saimme esittelyn taloon, jolla on traaginen historia.
Englantilaisen arkkitehdin unelma päätyi vararikkoon ja itsemurhaan.

Tästä rakennus muistuttaa kovasti Intian moguliruhtinaiden palatseja.

Jotain äärimmäisen surullista ja salaperäistä jäi tunnelmaksi tästä tuhotusta
unelmasta. Milloin unelma on liian suuri?

Talo on ollut viisi vuotta, niin ymmärsimme, keskeneräinen. Kuka pelas-
taisi sen? Riittäisikö puoli miljoonaa sen loppuun viemiseen. Talon
elementit viittaavat kaikkiin täällä olleisiin kulttuureihin, myös
kreikkalaisiin. 

Markku

Kuvat ja kuvatekstit Sinikka

Sateen sattuessa

Viimeiset pari viikkoa ovat ollet sateisia. Paikalliset asukkaat eivät ole tottuneet tällaiseen sademäärään. Baarit ravintolat ja pienet puodit voivat olla kiinni vuodenajan ja juhlapäivien johdosta. Syynä voi olla myös huono sää. Löysimme kaupan näyteikkunasta esineen, jota ajattelimme lahjaksi eräälle ystävällemme. Ikkunassa oli kuitenkin ilmoitus, että liike on suljettu juhlapäivien johdosta ja avattaisiin muutaman päivän päästä. Määräpäivänä kävimme ikkunan takana. Sen kiinnioloaikaa oli kuitenkin jatkettu usealla päivällä yhteensä kahteen viikkoon, kun myyjä vihdoin oli paikalla, hän tokaisi, ettei avannut liikettään kun oli sateista.

Tämä yrittäjä, veitsenteroittaja ei säätä pelkää. Koko päivän kuuluu hänen huilunsa luritus. Sillä tavalla hän ilmoittaa
olevansa vapaa uuteen työhön. Luulempa, että Pekka kävi teroituttamassa hänellä meidänkin veitsemme.

Keskiviikkoaamuna lähdimme sateesta huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi autoretkelle Portimaoon. Siellä alueen viljelijät olivat järjestäneet "appelsiinifestivaalit". Portimaoon johtavan tien varsien piti olla täynnään appelsiinien myyjiä, mutta sateesta johtuen he näyttivät sangen harvalukuisilta. Portimaon keskustassa alueen myyjien hallissa ei myöskään ollut festivaalista kiinnostunutta väkeä juuri lainkaan. Ostettuamme 3 kiloa appelsiineja saimme lipukkeen, jolla paikallisen kokkikoulun oppilaat valmistivat meille appelsiinikreppejä, "Crepes Suzettes" tiesi Sinikka kertoa. Ne olivat suussa sulavan hyviä. Yhtä maittavia olivat myöhemmin illalla syömämme samasta hallista ostetut kultaotsa-ahvenet.

Portimaon appelsiinifestivalien kokkausnäytös. Appelsiinikrepit olivat hyviä.

Suosikki ahvenemme lounaaksi.

Lagosin uimarannan kahvilan terassilta löysimme istuipaikan vaivatta. Tungosta ei ollut. Atlantin aalloista nauttivat kumipukuiset surfaajat ja aaltojen pärskeestä nauttivat harvat eläkeläispariskunnat päivittäisellä kävelyretkellään. Jälkimmäiset, harmiksemme, tyhjentävät kasseihinsa aaltojen tuomat suuret simpukankuoret - tietenkin ennen meitä.

Eläkeläiset simpukankuorisaaliinsa kanssa pitkällä rantalenkillä.

Paikallinen talousalanyritys: geigermittarilla löytyy aarteita rantahiekasta vaikka sataisi.

Surfaajilla on kausi menossa. Lautailija otti välillä lepotauon ja huikan vettä.

Markku lajittelee aarteitaan kuppikoon mukaan.
Hän etsii jälkiruoka-astiastoa.

Jose Fernando on kuivilla. Olutkorimäärästä päätelle se on tarpeen.

Sateisinä päivinä olemme tehneet kotona ulkoilua korvaavia asioita. Tapahtui jopa niin hämmästyttävää, että tavoistamme poiketen innostuimme ostamaan toistakymmentä postikorttia läheisille ja ystäville lähetettäväksi. Tietenkään aluksi emme löytäneet paikka, mistä saa postimerkkejä. Italiassa asuessamme olimme tottuneet siihen, että niitä ja lähes kaikkia muitakin monopolituotteita sai tapacista. Turkissa postimerkit myytiin yhdessä postikorttien kanssa. Täällä emme saaneet kummastakaan paikasta. Oikea paikka on posti?! Menimme sinne perjantaina, ystävänpäivänä, mutta se ei ollut enää auki. Oven ulkopuolella olevassa merkkiautomaatissa sanottiin koneen olevan epäkunnossa.  No josko maanantaina paremmalla onnella?

Perjantaina aamupäivällä menimme sadetta pitämään läheiseen nettikahvilaan, jonka nimi oli BORA eli sama kuin edellisellä autollani. Joimme tuoretta ja raikasta minttuteetä. Siellä oli myös ilmainen WIFI-yhteys, mikä sai meidät uudistamaan tämän miellyttävän kokemuksen seuraavana päivänä. Sain lähetettyä kännykällä ystävilleni Lagosin kuvia.

Runsas sienisaalis ilahdutti jälleen. Kassillinen poimittiin alle tunnissa. Teemme päivittäin smoothien hedelmistä ja
marjoista vehnänorasjauheella terästettynä. Piristää synkänkin päivän.

Fresh mint tee on Borassa hyvää ja kannullinen maksaa €1,50. Samalla saa ilmaista nettiaikaa. Markku tuossa lähettelee ystävänpäivätervehdyksiä.

Sade loppuu aikanaan. Eilen kävimme jo kuivin jaloin tutulla luonnonsuojelualueella keräämässä suppilovahveroita.


Markku

Pyhän Valentinin päivää

Tarun mukaan roomalaisten vainottessa kristittyjä surmattiin myös pappi, joka lain vastaisesti vihki pareja kristilliseen avioliittoon, jopa surmapäivänään 14. helmikuuta. Hän antoi ruusuja rakastavaisille vihkiseremonian yhteydessä. Valentinus julistettiin pyhimykseksi ja katolisissa maissa häntä juhlitaan rakastavaisten päivänä. Jollei armasta ole eikä kosiskeltavaakaan, tervehditään ystävää. Myöhemmin Yhdysvalloissa juhla laajeni nimen omaan ystävänpäiväksi, näin Suomessakin. Me emme tämän amerikkalaisen kaupallisuuden tähden koskaan omaksuneet tai viettäneet tätä juhlaa. Täällä näkökulma muuttui. Valentinuksen päivä on näkyvä ja merkittävä juhla. Kaupoissa se näkyy kaikkialla ja ravintoloilla on erityismenut tälle päivälle. Päätimme ensimmäistä kertaa viettää tätä rakastavaisten juhlaa täysillä.

Päätimme mennä aamukahville kahvilaan päivän kunniaksi.

Kaksi natalia, tavallinen kahvi ja cafe macciato.

Olimme oikeastaan matkalla etsimään ravintolaa johon tehdä illaksi pöytävaraus.
Fadopaikka oli jo täysi, mutta kaksi mahtui juuri ja juuri suosittuun Don Sebastiao'on.
Heillä oli tämä erikoismenu.

Portugalilaiseen traditioon kuului aikoinaan neitojen itselleen kirjomat huivit, jotka laitettiin lanteille Valetinuksen päivänä. Sulhasehdokas riisui huivin ja laittoi sen kaulaansa kosiskelun merkiksi. Minä sain ihan kirjomattoman huivin valetininpäivälahjaksi ja pidän omassa kaulassani.

Naisellisuus ja korkokengät ovat täälläkin näkyviä asioita. 

Päiväkävelyllä pysähdyimme nettikahvilaan juomaan minttuteetä ja tykkäämään facebookissa ystävien viestejä.

Oikea Valentiinuksenpäivän tapahtuma: ihmiset ovat kerääntyneet kadulle katsomaan kun paikallinen Vapaapalokunta pelastaa kissan puusta. Kissa näkyy möykkynä puun latvustossa. Palokunta sai huomattavat aploodit kun kasvosuojuksella ja kypärällä varustettu sankari laskettiin hissillä alas.

Kaikkea mahdollista myytiin amorin voimalla.

Tuli hyvä mieli kun teimme päivästä juhlan.
Hieno parisuhde ja rakas vierellä olisi useam-
minkin juhlimisen arvoinen asia. Meillä on takana lähes kymmenen yhteistä vuotta. Se on hurahtanut aika hauskasti. Toivottavasti ei koskaan tule itsestään selväksi että meillä on toisemme.

Sinikka ja Markku

Ystävää ei jätetä, paitsi kapakan ovenpieleen kun mennään drinksulle katsomaan jalkapalloa.

Aloimme ravintolaillallisemme kahdeksalta. Eikö muruni olekin komea! Huom Kenzon solmio! Alkudrinkit olivat kuohuviiniä, tuoreita marjoja tikussa ja huiska tikun päässä.

Alkuun nälkää heräteltiin liekitetyllä chorisolla,
oliiveila, erilaisilla pateilla ja muulla pikkuherkulla.

Menu on edellä ja se maistui juuri niin hyvälle kuin
miltä kuulosti. Samaan hintaan tuli pullo hyvää
punaviiniä ja mantelilikörit. Viimeiseksi daami sai
punaisen kukan ja tylliin kiedotut suklaakarkit.

Suklaa, ruusut ja pienet korut tai muut lahjat kuuluvat päivän ohjelmaan. Kukka
kauppaa emme onnistuneet löytämään.