torstai 30. tammikuuta 2014

Autiota hiekkarantaa


Mustarastas viikunapuun kaljulla oksalla tsirpittää ihan kuin kotipihassa Keravalla. Taitaa olla sama lintu. Laihtunut on muuttomatkallaan.
Aamukävelyllä tarkistamme läntiset rannat. Portaita alas kallioiden reunustamaan poukamaan. Markku löytää kiviä ja tuttu noukkiminen alkaa. Autiota hiekkarantaa riittää. Kesällä täällä kuhisee ja meluaa. On etuoikeus saada matkustaa sesonkien ulkopuolella. Istahdamme katsomaan nousuveden tuloa. Luolien onkaloissa pärskähtelee. Jos jaksaisi lounaalta palata takaisin, tässä olisi täydellinen paikka päiväunille. Emme palaa. Näissä rinteissä menee mehut. Ihan tyytyväinen kun jaksaa kiivetä yläkertaan, makuuhuoneeseen.

Suuri keittiö, terävät veitset ja kaikki tarpeelliset välineet tiskikonetta myöten tekevät tällä kertaa kokkauksesta erityisen nautittavaa. Keltainen Provecesta kauan sitten hankkimamme pöytäliina on jälleen mukana tekemässä olon tutulla tavalla kotoiseksi.
 Hienot maut ovat palanneeet. Uusia pikkuruisia, punaisia perunoita tuoreen voin kera, hentoja nuoria parsakaalin oksia, retiisejä ja kevätsipulia salaattiin. Vasta poimitut mandariinit ovat makeita ja mehuisia, viini kuin linnun maitoa. Kauppiaan valmistamat lammasmakkarat vievät kielen mennessään. Valtavia mansikoita laatikollinen jääkaapissa. Ihana maku, runsaus, tuoreus ja järkyttävän halpa hinta tekevät iloiseksi. Ruokaa laittaa inspiroituneesti. Tänään paistoimme ohuen ohuita kalkkunasiivuja pannussa, vanha tuttavuus edelliseltä Portugalin reissultamme. Kaipasin niitä Suomessa. Meillä leikataan kaikki liian paksuiksi siivuiksi, oli kyse kinkusta, lihasta tai linnusta.

Hiekkadyynillä puhkeaa tällaisia kaunottaria kukkaan.
Tuntuu ihmeelle olla näin kauniissa tammikuussa. Silmälle on herkkua joka kulmassa. Kauneus lienee tärkein iloni ja inspiraationi lähde, tietenkin aviomieheni jälkeen. Saatan nähdä kauneutta siinäkin missä useimmat eivät.


 Vajaa viikko on tehnyt jo ihmeitä. Moni kiusallinen oire on jäänyt taakse. Aurinko hoitaa ja piristää. Saan suuret annokset D ja A vitamiinia ja täkäläinen eläinkunta nauttii samasta auringosta ja ruokkii itsensä pellolla. Me saamme niin tärkeää K 12 vitamiinia, toisin kuin Suomessa.

Riitasta en saanut ainuttakaan terävää kuvaa. Samanlainen vauhtimimmi kuin minäkin. Rauhallisemmat miehemme sain napattua paikaltaan illallispöydästä. Kauppilan talo on täysin suomalaista designea. Riitta on kehittynyt varsinaiseksi sisustusarkkitehdiksi.
Saimme kutsun asuntomme omistajien, Riitta ja Pekka Kauppilan tavattoman kauniiseen kotiin tapas illalliselle. Verrattoman hauska ja kiinostava ilta jatkui aamuyön tunneille. Tämä pariskunta on kiertänyt maailman purjeveneellään, viimeksi Alaskasta Alaskaan Pohjoisnavan ympäri. Muistaakseni purjehtivat ensimmäisinä maailmassa yhteen perään Koillisväylän. Neljäntoista purjehdusvuotensa jälkeen he haaveilevat uudenlaisista seikkailuista. Hulluja ihmisiä ja miten täynnä voimaa ja elämää!


Tällä kertaa emme menneet Sevillaan parturiin. Paikallinen, mutta rekvisiitasta päätellen Brasiliasta muuttanut parturi hoiti 10 euron hintaan hiukset lyhyiksin.

Kiitollisina takkatulen ääressä siitä, että myös netti toimii taas, paitsi Markun sähköposti ei.





Sinikka

1 kommentti:

  1. Kiitos taas huiman seikkailunne: ranta-, hiekka-, keittiö-, ystävät-, parturi -osiosta. Innolla aina odotan seuraavaa kertomusta, koska täällä on niin tylsää. Ensi yöksi on kyllä luvassa kova lumimyräkkä. Sää-Pekan mukaan olisi tulossa 10 cm uutta, kevyttä pakkaslunta. Jää nähtäväksi. Tulin juuri Järvenpäästä, entisen työtoverini Esa Ilmolahden ensimmäisestä, omasta valokuvanäyttelystä. "Hiljaisuuden ääniä". Olipa upeaa taidetta. Nyt pieni gintonic ja sitten saunaan ja takkatulen ääreen nautiskelemaan feta-kanasaalattia ja rapsakkaa leipää, joka juuri paistuu uunissa. Laitoin sen jo aamulla jääkaappiin nousemaan ja nyt se on valmis kölläytettäväksi savipataan ja uuniin. Palatkaa taas pian kanaville :)

    VastaaPoista