Lähtöhässäkässä

Puolitoista kuukautta on mennyt Italian Giovinnazzon rikkaista kokemuksistamme. Ne pulpahtavat mieleemme tuon tuostakin. Pauliina ja Nicola elävät muistissamme ja yhteyttä vaalitaan.
Nyt me kaksi uskalikkoa olemme taas kulkemassa kohti uutta asuinpaikkaa, uutta kotia. Tällä kertaa palaamme Portugaliin, joka ei muista kohteista poiketen ole Välimeren, vaan Atlantin äärellä. Koti sijaitsee Algarvessa Lagosissa.
Sieltä aikoinaan Henrik Purjehtijakin läksi löytöretkilleen uuteen maailmaan. Löytöretkelle mekin lähdemme tuonne muinaisten roomalaisten ja maurienkin maahan. Olemme tähänkin asti retkillämme valinneet asuinpaikkamme Välimeren piirissä juuri haistellaksemme mm. maurilaisen kulttuurin vaikutuksia maanosamme kulttuuriperintöön.

Kimble on hyvä peli. Siinä pärjää kolmevuotiaskin. Matias ja Oliver muuttivat aivan lähelle juuri ennen joulua. Se ilahdutti meitä.

Lyhyestä Suomessa vietetystä ajasta johtuen olemme joutuneet aikatauluttamaan  päivittäiset ja viikottaiset ohjelmamme tarkasti.  Juhlapyhät on hoidettu, lastenlapsia tavattu ja leikitty heidän kanssaan. Mahtuupa väliin yhdet nimiäisetkin. Kolmikuukautinen lapsenlapsi kastettiin seikkailijaksi valelemalla hänen jalkansa aidolla Välimeren vedellä.
Oikea jymy-yllätys oli kutsu neljännen poikani häihin, jotka pidetään huhtikuussa Pakistanissa. Jouduin tekemään lähtövalmisteluja myös sinne ja Lagosiin yhtäaikaa. Vielä ennen matkalle lähtöä ensi lauantaina, päivää ennen Lagosiin lähtöämme, pidetään kahden lapsenlapseni synttärit, jotka muuttuivatkin kolmoissynttäreiksi, sillä samana päivänä täytän itsekin vuosia.

Autorata on ukin heiniä. Kaikki seitsemän lapsenlasta ja bonusvauva Hippu ovat touhunneet meillä.

Joulupukki kävi meillä niin kuin lapsenlapsillakin.

Hippu Helmiina Lempi Reunanen sai nimiäisissään kummitädiltään Välimerikasteen varpailleen. Hänet kastettiin seikkailemaan. Tämä periytyy siis jo kolmanteen polveen. Äitinsä masussa hän kävi New Yorkissa, Karibialla, Kuubassa ja Meksikossa. Kolmen viikon ikäisenä Pieksämäellä, Rantasalmella ja veneilemässä järvellä. Hippu tulee myös Lagosiin helmikuussa. Mummi on hyvin iloinen siitä.

Nyt täällä Suomessa on aivan viime päiviin saakka ollut pimeää ja lumetonta, eikä aurinkoa näkynyt pitkiin aikoihin. Vasta eilen alkoi pakastaa, satoi ohut lumipeite ja aurinko tuli tänään jo hieman näkyviin. Sinikka tuskin malttaa odottaa pääsevänsä seuraamaan kevään merkkejä lämpimässä Algarvessa. Erityisesti hän odottaa mantelipuiden kukintaa ja toivoo myös löytävänsä villinarssisseja ja villiparsaa.

 Algarvessa kerrotun tarinan mukaan maurilaiskuningas olisi nainut pohjoismaalaisen neidon. Vuosien mittaan kuningatar alkoi kaivata pohjolan valkeita hankia ja alkoi kuihtua kaivatessaan.  Ymmärtäväinen kuningas antoi istuttaa mailleen tuhansia mantelipuita, joiden valkeat kukat kevätauringon loisteessa saivat luonnon muistuttamaan kuningattaren kotimaan talvista maisemaa. Kuningatar tervehtyi ja onnellinen avioliitto jatkui.

Mantelipuut pudottavat ensimmäisinä lehtensä syksyn tultua. Meillä on paljon kuvia paljaista puista, mutta koskaan emme ole olleet tammi-helmikuussa katsomassa kun ne puhkeavat kukkaan.  Nyt pitkään kytenyt odotus täyttyy.

Matkamme kohti Lagosia alkaa sunnuntaina 19. tammikuuta Viking Linen Mariellalla. Matkaamme autoinemme Tukholmaan, jonne saavumme seuraavana aamuna klo 10.00.  Ajamme Ruotsin halki Malmöön kautta Köpenhaminaan, josta matkamme jatkuu Saksan, Hollannin ja Belgian kautta Ranskaan, edelleen Espanjan rajalle ja sieltä suunnistamme Madridin ohi Portugaliin ja edelleen Lagosiin.  Meillä ei ole mitään ennakkovarauksia majoituksista. Matkan edistymiseen vaikuttaa paljon vallitseva sää, pidettävät tauot, sekä lepoajat ja omat voimavarat. Päivämatkan tavoitteena on 600-800 km.  Arvioimme saapuvamme perille noin viidessä/kuudessa päivässä eli 24./ 25. tammikuuta.

Asuntomme on aivan vanhan kaupungin keskustassa, kaupungimuurin läheisyydessä. Siinä on huoneita neljässä kerroksessa ja se on varustettu kaikilla mukavuuksilla ja mikä tärkeintä autotallilla.  Sinikka tykkää erityisesti talon keittiöstä ja minä tiskikoneesta. Katolla on terassi, jolta on näköala merelle ja missä voimme ihailla kuun ja auringon kulkua.  Paluumatkan aloitamme 24. huhtikuuta ja alustavasti olemme suunnitelleet ajavamme sen itäisempää reittiä Puolan ja Baltian maiden kautta. Ehtinemme takasin Suomeen juuri ennen Vappua. Toivottavasti Suomessakin on silloin kaunis kevätsää, ei räntää, ei lunta.              

Markku