Keltainen tammikuu

Meidät yllätti sään ja maiseman toukokuuta muistuttava heleys. Heidi Puurulan Keltainen toukokuu mielessämme.

Villiparsaa! Voi olla ettemme itse niitä löydä,
 mutta torimyyjän itse poimimia.

Ehjinä perillä! Lagos ylittää odotuksemme kaikin tavoin. Olemme innostuneita näkemästämme. Pellot ja pientareet ovat täynnä keltaisia kukkia. Mantelipuut ovat puhkeamassa kukkaan. Viikko, pari ja kaikkialla on lumivalkeaa. Appelsiininkukkien tuoksu lehahtaa sieltä täältä.
Sinikan toiveet ovat pääosin toteutuneet jo ensimmäisten päivien aikana: nähdä mantelipuiden kukkivan, löytää villiparsaa ja narsisseja. Lauantaina käydessämme vihannesmarkkinoilla Sinikka sai ostettua nipun villiparsaa. Ostimme valtavan kimpun keltaisia mimosia ja valkeita narsisseja. Poistuessamme markkinoilta Sinikan vetäessä ostoskärryä kannoin kukkakimppua, minkä johdosta sai ikäisiltäni naisilta katseita. Eräs jopa rohkaistui sanomaan jotain portugalinkielellä, mitä en ymmärtänyt, mutta viittilöin; kukat ovat vaimolleni.
Sää on täällä ollut aurinkoista ja päivisin hyvin lämmintä, auringossa n. + 25°. Öisin on vielä viileää, minkä johdosta taloissa on sisällä koleaa. Olemme käyttäneet talomme lattialämmitystä ja polttaneet iltaisin takassa korkkitammen ja oliivipuun halkoja. Palavat sitkeästi, mutta loppuun asti ja ovat lämpöarvoltaan tehokkaita.

Hiekka kuin Saharassa ja aurinko poltti poskia. Kiviä ei löydy,
mutta simpukankuoret ovat suuria. Atlanti on eri asia kuin Välimeri.

Narsisseja ja mimosia. Kumpikin kimppu kaksi euroa. Hyvää syntymäpäivää etukäteen Mimosa.

 Ensimmäiset päivämme täällä ovat menneet matkan rasituksesta toipumiseen ja uuden oppimiseen. Toisena päivänä tutustuimme purjevenesatamaan, jolla on merkittävä maine. Kolmantena päivänä ajelimme Lagosin ympäristössä ja kävimme supermarketissa täydentämässä muonavarastojamme. Eilen kävimme valtavan pitkällä hiekkarannalla. Aurinko porotti ja ennen pitkää näytin keitetyltä ravulta.

Suuria purjeveneitä ja pajon purjehtijan näköisiä pariskuntia. Terveisiä Stellalle: yhtä isoja veneitä on kuin teidän paattinne.

En löytänyt rannalta kiviä. Minulla on ollut tapana kerätä niitä rannoilta. Figueira da Fozzista, Portugalista löysin ihastuttavan kiven. Se istutettiin hopeiseen kehykseen ja on siitä asti ollut Sinikan kaulassa onnen amulettina. Lagosin rannoilla on valtavasti simpukoiden ja osterien kuoria, joista isoimmat ja kauneimmat päätyivät kotiin vietäviksi. Kenties niitä voisi käyttää vaikka jälkiruoka-astioina.
Iltapäivällä ajoimme kaupungin laidalle näköalapaikalle, missä jyrkät, mereen putoavat rinteet muodostavat rotkoja ja luolastoja. Sinne pääsee Lagosin satamasta myös veneellä. Ylhäällä rantatöyräällä puntit alkoivat tutista, ei kaiteita! Varovasti kurottelin alas rotkonäkymiin. Meren ja rantakallioiden sodassa kalliot jäävät vääjäämättä häviölle. Pelkäsin koko ajan, että Sinikka kompastuisi, sillä hän liikkui siellä täysin huolettomasti.

Ensikertaa Lagosissa terassilla juomassa tuorepuristettua appelsiinimehua.

Sateet ovat juuri lakanneet. Onni on vain yksi rekka edessä ja ohituskaista vapaa. Tuhat kilometriä vielä edessä.

 Jo tähän astiset kokemuksemme ovat pyyhkineet pois kaiken rasituksen maratonmatkaltamme Suomesta halki Euroopan. Ajoimme seitsemän maan halki 38t ja n. 4000km. Toki yövyimme neljä kertaa. Ensimmäinen yö oli Viking Mariellalla Helsinki-Tukholma, missä tapasimme vanhat työkaverini Eeva ja Kalle Kuntsin viettämässä hääpäiväänsä. Matka Ruotsin halki etelään taittui yllättävän mutkattomasti poutasäässä. Seuraava yöpyminen oli Tanskassa Rödbyssä, mistä lautalla Puttgardeniin Saksan puolelle. Tanskaan tulimme ensi kertaa siltaa pitkin ( Malmö-Köpenhamina ), maksu oli muistaakseni 34 euroa.

Euroopan talvi on kaunis. Lehdetön lehtipuu on koristeellinen ja pellot ovat usein vihreitä.

Ikivihreillä alueilla oli jo lupaus kuumasta kesästä. Vuoristossa sen sijaan on paras hiihtokausi menossa. 

Saksan halki ajaminen sujui hieman ankeammissa merkeissä tihkusateesta johtuen. Sade jatkui vielä Belgian puolella. Ajoimme sitkeästi Ranskan puolelle Sommeen. Yövyimme Ibis-hotellissa. Pimeällä autoa purkaessani en löytänyt olkalaukkuani mistään. Seurasi kauhun hetkiä oivaltaessamme, että se saattoi jäädä Belgian puolelle huoltoaseman kahvilaan. Oli säkkipimeää, takana 1000km ajoa ja palaaminen huoltoasemalle ottaisi pari tuntia. Ennen kuin läksimme paluumatkalle sitä hakemaan tarkistimme auton uudelleen. Laukku löytyi penkin alta. Kaikki tärkeät paperit ja kortit tallessa!
Ajomatkamme Ranskan halki sujui mukavasti. Pariisin päätimme ohittaa. Kauniit talvimaisemat riittivä. Ei oltu sillä tuulella nyt. Vasta Espanjan rajaa lähestyessämme alkoi sataa ja tulla pimea, mikä on paha yhdistelmä. Ajauduimme yöksi Bilbaoon, missä on myös Ibis-hotelli. Olimme ennestään tykästyneet hotellin hinta-laatutasoon ja hyvään palveluun, mutta nyt huomasimme myös laajan verkon.
Bilbaosta läksimme hyvin varhain voidaksemme ajaa Lagosiin saakka yöpymättä välillä. Sateessa ja pimeässä vuoristoralli oli voimia koettelevaa kun puristin rattia rystyset valkoisina. Jännitin tiellä pysymistä. Päivän valjettua sain rennosta ajotyylistä otteen ja matka taittui joutuisasti, ehkä jonkinmoista ylinopeuttakin saattoi esiintyä. Olimme perillä Lagosissa hyvissä ajoin. Auringon lasku nähtiin omalta katolta. Avainten haltija Esmeralda oli vastassa opastamassa talon käyttöön liittyviä asioita.
Päälimmäisenä ja yllättävänä kokemuksena ajomatkasta jäi mieleen rekkaliikenteen valtava kasvu aiempiin kokemuksiini verrattuna. Rekkoja liikkui valtavina letkoina, aivan kuin junina, sillä erotuksella, etä ne olivat vähän väliä ohitamassa toisiaan ja tukkimassa taakaa tulevien nopeampien ajoneuvojen menoa. Tuntuu siltä, että tavaraliikennettä on siirretty liikaa rautateiltä kumipyörille. Toinen silmiinpistävä piirre matkan varrelta, oli se, että tietullien määrä oli kasvanut valtavasti. Sai olla vähän väliä puomilla työtämässä luottokorttia rahastusautomaatteihin. Vastaavasti bensan hinta halpeni etelää kohti ajaessa.
Seuraavat kolme kuukautta vietämme kokemuksiamme rikastuttaen täällä Lagosissa.

Markku