Hauskaa Pascua

Taivas on syvän tummansininen.Täysikuu katsoo kaupungin muurin yli. On kiirastostain aamuyö, hetki ennen kuin lokit alkavat kirkua nousevalle auringolle. Kävelemme kotiin ystävien luota. Meidän tarinamme eivät tahdo katketa. Saatamme hellittää vasta kun on lähes liian myöhään mennä nukkumaan. Ystävämme ovat lähdössä Alaskaan, me Suomeen. Asettelemme tulevia tapaamisia kartalle. Paluumatkallamme haistelemme Italian ilmaa Savonian ja Genovan välillä. Etsinnässä on pieni viinitila hiukan rapistuneella talolla ja puutarhalla, jossa on työtä käsille ja sahalle. Meille ei ole yhdentekevää millaisella pihalla maistelemme hyvää viiniä. Olemme itseoikeuttaneet itsemme aikanaan poimimaan ja maistamaan viiniä, jota ystävämme toivon mukaan ennen pitkää viljelevät jollain Pienmonten rinteellä
Talo on alkavassa kaaoksessa. Rahtaamme tavaraa kerros kerrokselta alaspäin. Pääsiäisenä ajamme auton talliin ja alamme täyttää sitä huomattavalla otoksella Portugalin viinejä, keramiikatehtaiden luomuksia ja kaikkea muuta mukana rahdattua. Aika päättää pakataanko toppatakit vai hellevaatteet.
Portugalilaiseen pääsiäiseen kuuluu tänä vuonna koko kaupungin koristelu. Väri on violetti. Kynttilän ja enkelinmallisia pömpeleitä on kaikkialla ja valtaisa taidenäyttely on ripustettu katujen ylle, parvekkeille ja kauppojen ikkunoihin. Taiteilijat ovat maalanneet pelkästään Jeesuksen kasvoja, mutta se ei estä luovuutta.

Maaliskuun lopulla alkoi paasto ja kaupungin läpi kulki saattue. Jeesus kannettiin iiriksillä peitetyllä lavalla kohtaamaan lilja-alstalla seisova äitinsä, kärsivä Maria.

Saimme monia ystäviä. Yksi heistä on Jose, Linda barin omistaja. Hänen kielitaitonsa hämmästytti. Hän puhui englantia kuin olisi yksityiskoulujen kasvatti. Osottautui alkuperäiseksi portugalilaiseksi.

Itse Pääsiäisen valmistelu alkoi täällä kauan sitten. Ensin oli karnevaaliaika, sitten tuli paasto. Sen kunniaksi oli ristisaatto, missä kärsivä Maria kohtasi ristiä kantavan Jeesuksen. Palmusunnuntaina kirkot koristeltiin ulkoa ja sisältä palmun lehdillä. Pulliin on leivottu sisään kananmuna kuorineen, ylösnousemuksen symbooliksi. Tiput ja puput kuten meilläkin, mutta vierastan sitä, että nyljetyt puput lihatiskillä kuuluvat kuvaan mukaan. Muovipussissa on myös pikkuinen porsas vartaalla paistamista varten. Narsissit kukkivat kauan sitten, niitä ei näy, mutta keltaiset liljat ja valkeat orkideat näyttävät täällä kuuluvan juhlaan.

Lähtövalmisteluihin kuuluu niiden kivien ja simpukankuorien palauttaminen rannalle, jotka eivät lähde mukaan.

Rannat alkavat täyttyä. Me emme osaa olla tungoksessa. On aika lähteä.

Naapuritalomme parvekkeella Jeesus hymyilee. Kokonaan kaakeloidut talot ovat yleisiä Portugalissa.

Ranta-art by Sinikka

Hyvästelemme muitakin ystäviä. Linda barin omistajan kanssa vaihdamme sähköpostiosoitteita. Unohdan lapun pöydälle. Haetaan se myöhemmin. Carina, yhteinen kampaajamme osui äsken ohittamaan kahvilamme. Lupaan palata jälleen hänen käsittelyynsä kun palaan. Me kaikki olemme jakaneet tavallista enemmän. Kannamme hulta toisitamme.
Paluureitti on lyöty lukkoon: Lagos-Barcelona-Cannes-Monaco-Milano-Lichtenstein-Sveitsi-Berliini-Kaunas-Tallinna-Kerava. Kolmetoista maata ja paljon moottoritietä. Reija ja Jyri, me tulemme tupareihin!

Sinikka ja Markku

Useille kaduille oli ripustettu Jeesushahmoja. Vähemmän perinteiset, joissa Jeesuksella saattoi olla simpukkakruunu tai mustekala hiuksissa, olivat kauppojen ikkunoissa.

Vähän hauskempi Jeesus.

Sesonki on alkanut. Lämpimät illat houkuttelevat terasseille syömään. Kaupungissa on tunnelmaa. Katumuusikot soittavat monen iloksi.

Carina on alunperin ruotsalainen ja erityisesti pohjoismaalaisten suosikkikampaaja. Markku sai brasilialaisen parturin jälkeen uuden lookin. Minä vannon palaavani hänen hoiviinsa heti kun tulen takaisin.

Linda Bay

Vastapäätä rantaravintolan pöytäämme istuu vanhahko enlantilaismies, joka kysyy ohi menevältä ravintoloitsijalta: Where do you come from". Ravintoloitsija, joka aksentista päätellen kuulostaa myös englantilaiselta,  ei selvästikään ollut halukas kertomaan ja vastaa " I come from here. I was born in early age and I've  seen lot of places". Vanhempi mies ei kysy enää mitään.

Sateet ovat menneet. Varjolla on nyt toinen merkitys. Meri on ihana. Täällä se ryskyy useammin kuin on tyyni. Hiekka on kuin Saharassa.

Linda Bay on auringonpalvojien tukikohta rannalla.

Sinikka kiertelee salia ja katselee seinällä olevia maalauksia ja kysäisee ravintoloitsijalta, kuka on tehnyt ne. Mies vastaa, että Carolien, joka on jo nukkunut pois. Ääni hieman värähtää ja hän jatkaa kertomustaan. Carolien vietti täällä rannalla pitkiä aikoja maalaten näkemäänsä. Hänellä oli syöpä ja hän kirjoitti aiheesta myös kirjan nimeltään "My Path". Sinikan ja ravintoloitsijan välillä virisi asiasta vilkas keskustelu, olihan aihe molemmille tuttu. Mies kertoi sairastaneensa syöpää, mutta hoitojen jälkeen oli jättänyt tarkastuskäynnit sikseen, ajattelematta asiaa, eläen päivän kerrallaan. Hän kertoi myös, että Carolien kuoltua hänen tuhkansa siroteltiin rannalle Linda Bayn edustalla. Ilmeisesti hän jätti ravintoloitsijaan syvän muiston, mistä todistivat hänen ilmeinen tarve kertoa Carolien tarina meille kuin myös Carolien lukuisat taulut ravintolan seinällä. Hän lupasi Sinikalle ottaa selvää saisiko hän jostain käsiinsä Lindan kirjoittaman kirjan.

Seinällä on muutama Carolien van Leusden maalaus. Niistä alkoi avautua koskettava tarina.

Baarin seinällä on lentokuva sijainnista. Samalla se on haudan koordinaatit.

Parin päivän päästä käynnistämme Linda Bayssä tulimme sinne uudestaan. Samainen ravintoloitsija havaitsi meidät ja kiiruhti pöytäämme Carolienen kirja mukanaan ja lahjoitti sen Sinikalle. Samalla hän ilmoitti, että ensi sunnuntaina järjestetään Praia da Luzin kappelissa Carolienin poismenon yksivuotis -muistotilaisuus. Ilmoitimme tulevamme seuraamaan sitä.

Lännen nopein on saanut rantavermeet joilla kehtaa mennä kahvilaankin.

 On alkanut kaksi viimeistä viikkoa täällä Lagosissa. Ilmat ovat lämmenneet hellelukemiin ja turistit alkavat täyttää aurinkoisia rantoja ja ravintoloiden terasseja. Tullessamme tänne tammikuussa  vaatetuksemme oli talvipainotteinen. Nyt olemme keventäneet sitä. Vaatteet täällä ovat huomattavan halpoja. Shortseja ja t-paitoja on kertynyt kauppareissuilla lisää. Aiomme viettää jäljellä olevan ajan täällä myös pistäytymällä päivittäin rannalla. Kotimatkan valmistelut on jo käynnissä. Jätämme Lagosin 23. huhtikuuta, mutta emme toivottavasti lopullisesti.

Carolien hauta on tällä rannalla. Tuhka siroteltiin hiekkaan. Hautajaiset olivat iloinen juhla. Viiniä, ruokaa, laulua ja tanssia. Siitä on kulunut vuosi. Hän ehti sairastaa syöpää 12 v. Perhe elää yhä Lagosissa. Varhain sunnuntai aamuna me menemme hänen muistomessuunsa. Kirja " My path" on hyvin kiinostava.

Palaamme tänne jonain päivänä. Carolien ei kuitenkaan enää palaa. Hän on täällä.



Teksti Markku ja kuvat Sinikka

Vauvan tahtiin

Pitkä kirjoitustauko tarkoittaa meille varsin vilkasta seuraelämää ja ennen kaikkea vieraita. Vauva on määrännyt tahdin ja tuonut paljon iloa. Olemme myös olleet välillä aika poikki. Olin tyystin unohtanut miten monet unet ja millä nukutuskikoilla näin pieni ihminen menee. Kahden viikon yhteiselomme on lopuillaan. Perheemme uusin maailmanmatkaaja nousee koneeseen huomenna palatakseen Helsinkiin, kotiin. Tulee ikävä, mutta pian tavataan.

Lissabonin helmi on vanha linja 28. Vuorokauden lippu liikennevälineisiin on sekä edullinen, että helppo.

Kevät on muuttunut poikkeuksellisen kylmäksi ja sateiseksi. Olemme toista päivää Lissabonissa. Sataa pätkittäin aika lujaakin, mutta märin kengin ja valuvin sateenvarjoin ollaan kuitenkin voitu antaa ensikertalaisille joku kuva kaupungista. Raitiovaunu 28 on hyvä vauvan nukuttaja ja syöttäminenkin onnistuu. Mahareppu on oiva väline. Rattaita en Lissabonin muhkuraisille ja jyrkille kaduille suosittele. Huonoa tuuria kun Designe museo olikin lähes kokonaan suljettu. Susanna Mälkki johtaa orkesteria Galuste Gulbegianissa tänään ja huomenna. Harkitsemme Markun kanssa sitä tai livahtamista vanhaan tuttuun Fado-paikkaamme. Lissabonissa on lumoa märkänäkin, mutta näillä säillä lipsahtaa helpommin soppailuun. Markku tuli päättäväisesti sisustuskaupan perältä sylissään mainittavan kokoinen keltainen sarvikuono. Ei kuulemma enää tarvita kukkia kun on saatava sisustukseen keltainen piste. Totta, se ostos oli pelkkää säästöä!

Kaikki ovat liikenteessä Lagosissakin. Ahkera pelikaverimme Seija lähti kotiin. Muutkin suomalaiset tulevat ja menevät. Suomessa käväistään yllättävän usein. Mekin alamme suunitella kahta asiaa: paluureittiä ja sitä mistä saamme ensi keväänä Lagosista asunnon. Tällä kertaa me toivottavasti palaamme. Taisi löytyä se Euroopan paras kolkka. Tämä on outo paikka. Kaikki vuodenajat päällekkäin. Pippurilla on talvi, appelsiinilla on syksy ja kevät yhtäaikaa. Viikunalla on kevät ja kauralla kesä. Juudaksenpuu kukkii punaisena, mispolon hedelmät alkavat olla keltaiset. Vielä on lehdettömiä puita. Emme tunnista kenellä on nyt talvi. Selvinneekö ennen kuin palaamme. Luultavasti teemme paluun pitkän kaavan mukaan tullittomilla teillä ja Tallinnan lautalla.

Sinikka, kuvat Markku

Judaksen puita on kaikkialla kaupungissa. Valkoisten kukkien jälkeen on koittanut punainen kausi. Kerrotaan, että juudaksenpuu oli alunperin valkoinen, mutta punastui häpeästä, kun Juudas hirttäytyi siihen.

Markku poimi minulle kännykällä unikoita. Nyt leiskuvat niityt.

Viikunassa on jo komeat pampulat. 

Näistä maisemista ei ole helppo luopua. Tulee luvattua itselleen pikainen paluu.