Taidetta ja lorvailua

Sinikka on kirjoitellut viime päivinä kirjaansa ja minä olen sillä välin kierrellyt kaupungilla kuvausreissuilla. Edellisissä kirjoitusissamme on ollut kuvia Lagosin katutaiteesta. Löysin kierrellessäni jatkoa. Luonnon ilmiöiden ja kauniiden näkymien kuvaaminen on myös lähes jokapäiväistä.

Kallionkielekkeellä  tuuli tuivertaa  usein niin, että on pidettävä jalat tanakasti maassa.

Jopa Thaimaassa kadehdittaisiin näistä merestä korkealle nousevia järkäleitä.

Lagosin satamaa vartioiva linnoitus joutuu aika ajoin koetukselle, vaikka onkin suunniteltu kestämään vaikka tykin kuulia. Vaarallisen korkeiden aaltojen aika taitaa olla nyt ohi.

Kaupungin muuri ei aikanaan pystynyt suojelemaan kaupunkia foinikialaisilta, roomalaisilta eikä maureiltakaan. Läpi vyöryi myös 1755 maanjäristyksen aiheuttama tsunami. Pahoja vaurioita kärsinyt muuri on nyt korjattu. Aurinko näyttää muodostaneen muurin ylle maurilaisen moskeijan haamun.

Kaupunginmuuria reunustavalla laajalla vihervyöhykkeellä riittää kuvattavaa. Kuvaajan päästä nousevat sarvent ovat viikunapuun oksia. Uutta yöpukua odotellessa.

Sähkönjakelukaappitaidetta ei kunnioiteta. Joku maalasi viikset.

Paikallisen vapaapalokunnan  aseman seinää koristaa dramaattinen maalaus.

Tämä pussaussarjan työ taitaa olla vielä kesken. Joka väri ruiskutetaan eri päivänä, että maali ehtii kuivua.

Tämäkään graffitin näköinen teos ei taida olla amatöörin jälkeä.

Tämä on Sinikan lempityö. 

Hevirockkareiden mesta varmaan. Hyvä meininki.

Ylläolevat kaksi viimeistä maalausta koristivat vapaa-ajanviettorakennuksen seiniä. Pihamaan hiekkakentällä petankikuulat sinkoilivat. Lauantaipäivä oli saanut miehet viettämään vapaa-aikaa vanhojen kavereiden kanssa.

Läheisellä urheilukentällä oli samana päivänä menossa nuorten rullaluistelukilpailut ja vauhti oli kovaa. Minut paikalle ohjasi kovaääninen kuulutus.

Päiväkävelyni loppumetreillä havaitsin mielenkiintoisen varoituskyltin erään talon edessä. Siinä saattaa piillä yleisempikin viisaus.

Kuvat ja teksti: Markku

Vapautta ja pirullisia tietokoneita.

Päivittäin ilahdun siitä rakentamisen ja värien kirjosta, joka tässä kaupungissa rönsyilee. Seinämaalaukset ovat virallista taidetta ja laadukasta sellaista. Harvinaisen vähän amatöörien graffitteja tai tageja. Epäilen sen johtuvan siitä, että "töhriminen" on virallisesti suotavaa. Kokeilisivat samaa Suomessa. Ei putsata seiniä vaan maalataan laadukasta päälle. Tagit ja graffitit ovat alunperin kapinataidetta  ja pysyvät sellaisina niin kauan kuin ne kielletään.

Muureja ei Lagosissa jätetä harmaiksi. Ainoastaan vanhankaupungin historiallinen muuri
on koskematon. Täällä on oivallettu taiteen kuuluvan kaikille.

Nämä etanat kuuluvat suurempaan sarjaan ja ottavat kantaa luonnon tilaan.

Tätä teosta ei saa yhteen kuvaan. Mukana on vain teoksen loppu.

Kotikadullamme on suuri teos, josta tässä puolet. Etanoiden tekijä asialla.

Portugalilaiset näkevät paljon vaivaa katukiveysten
tekemisissä. On raitaa, mustekalaa ja ties mitä.

Kulttuurikeskuksen aitaa ja seinää. Picassohan se siellä.

Paloasemaa vastapäätä on tämä kuoleva flamingo. Vahvaa sanomaa.

Lagosin ehkä kuvatuin talo on tämä vihreä kaakeloitu luomus. Lissabonissa on paljon
tämän kaltaisia rakennuksia.

Tämä sähkökaappi on sangen viehättävä. Tällaista shabloonalla tehtyä taidetta löytyy kaikista kaupungeista.

Linnoituksessa on veistosnäyttely. Nämä härvelit pyrivät tuulessa ja välkehtivät auringossa.

Kulttuurikeskusta vastapäätä on vaikuttava seinä. Kuvaan sitä on vaikea vangita. Katu on kapea.

Tämä härveli on seonnut. Epätoivoisia yrityksiä päivittää ja etsiä vikoja on ollut runsaasti nettikahviloissa. Aina loppuu virta kesken. Hypin seinille ja Markku yrittää olla hermostumatta ja katselee vain kännykäänsä.

Istumme polttavassa auringonpaisteessa Bora-kavilassa nauttimassa tuoretta minttuteetä. Päivitän ja varmuuskopioin työkonettani. Tietenkin juuri se tietokone temppuilee, jolle kirjoitan kirjaa. Tämä operaatio kestää tuntitolkulla eikä kaikkia koneen virheitä edes voi korjata. Toivon hartaasti tämän kolmannen kerran riittävän. Edellisillä kerroilla akku loppui, nyt on lisävirtaa mukana. Käsittämätön arsenaali piuhoja, latureita, akkuja ja ties mitä tarvitaan että voi olla kaksi työasemaa ja kuvia voi siirtää kameralta ja kahdelta älypuhelimelta. Me emme edes halua lomatunnelmaa. Elämme elämäämme ja sillä on nippu päämääriä. Onnellista on saada itse päättää rytminsä ja työaikansa. Tavallinen arki kuuluu tähän ehdottomasti. Vain poikkeustapauksessa, yhtä harvoin kuin Suomessa, syömme ravintolassa. Täällä se ei ole kallista, mutta laadusta on helpompi päättää kotona ja arjen rytmi tukevoittaa oloa.

Täällä on Algarve Suomiseura. Täytyy käydä sivuilla. Vakiasukkaat ja usein vierailevat pitävät sitä kautta itsensä tapahtumakartalla. Äsken kahvilan ohittaessamme, joku huusi hyvää päivää! Makkarafestareilla tavattu suomalaispari istui kahvilla parturissa käynnin jälkeen. Vaihdoime käyntikortteja. Saatamme mennä vaikka lounaalle yhdessä. Käyntikortti on perustarvike täällä.

Markku käy facebookissa keskustelua kellallaan makaavasta kuusta ja kukkivista akaasioista luokkakaverinsa, Pirkko Saision kanssa. Hän on nyt Madeiralla ja katselee samaa kevättä kuin mekin. Kutsuimme kylään.

Mummin silmä löytää koko ajan Hipulle sopivia vaatteita ja tavaroita. Hillitsen itseni. Ostin vain pienen aarrearkun jonka pintaan poika oli liimannut vaaleanpunaisia simpukankuoria. Jokaisella lapsella pitää olla oma pieni aarrearkku. Hippu tulee vajaan kahden viikon kuluttua. Varasin huhtikuun alkuun Lissaboniin hotellihuoneet kahdelle yölle. Kyllä Hipun täytyy nähdä Lissabonin ihmeet ennen kotiin paluuta. Uskon vakaasti kaiken varhaisen vaikuttavan ihmiseen eniten. Puoli vuotta on hyvä ikä ihanille kokemuksille. Vaikka ihminen luulee ettei muista sitä aikaa, aivot kyllä muistavat. Peppi Pitkätossun merikapteeni-isä asuu Lissabonissa.

Sinikka, kuvat Markku

Merkkejä kesästä

Maaliskuun 2. päivänä oli vanhan kaupungin muurin portilla mustalaiseukko myymässä makeita portugalilaisia mansikoita. Viidellä eurolla niitä  saimme 2 kiloa. Ystävämme sanoivat, että kesä alkaa tästä.

Rantapallo on kesän merkki. Tähän tapaan juuri tulleet turistitkin pukeutuvat. Poikkeuksellisen tuulinen kevät ei meitä houkuta vähentämään vaatteita.

Viikunan kukka jää hedelmän sisälle. Kuin nuppu,joka ei aukea.

 Luonnossa tapahtuvat muutokset vaudilla ja ovat kääntymässä jo alkavan kesän merkeiksi. Varhain aamulla kuulen ikkunan takaa varpusten tsirputusta ja lokkien kaakatusta. Uusia ja yhä uusia hedelmäpuita alkaa kukkia. Mimosaa tapaa vielä vahvassa kukassa. Mantelipuut työntävät jo hedelmää.  Muutama mattimyöhäinen kukkii vielä.
Ensiksi niin alastomilta vaikuttaneet viikunat puskevat jo kovasti  mikkihiiren korvan kokoista lehteä, etenkin miespuoliset viikunat. Tyttöpuut pykäävät pieniä pompuloita, joista myöhemmin tulee syötäviä, kallisarvoisia hedelmiä. Arvossaan ovat myöskin mantelit. Yhtä kalliita kuin Suomessa.


Kesän merkkejä ovat myös tänne saapuvat turistit, joita näkee yhä enemmän. Useat heistä erehtyvät  päiväkävelyllään pukeutumaan lyhyisiin shortseihin ja T- paitaan, kun taas paikalliset asukkaat käyttävät vielä välillä toppatakkeja. Helteiseksi sää ei vielä ole muuttunut. Aurinkoisina päivinä lämpötila on voinut nousta 20 asteeseen ja hieman ylikin. Silloin tapaamme, Sao Sebastianin patsaan ympäristön penkeillä, Lagosissa asuvia ulkomaalaisia. Ottavat aurinkoa ja seuraavat katuelämää.  Yleisin näkymä katukuvassa on kaksi käsikynkkää kulkevat eläkeläitä, yleensä pariskunta.

Karnevaaliaika alkoi tammikuun lopulla ja lähestyy loppuaan. Lagosissa oli alueen lasten kulkue. Loue'ssa pidettiin myös karnevaalijuhla, jossa miehet perinteisesti pukeutuvat naisten asuihin ja järjestivät tänäkin vuonna näyttävän paraatin. Itse seurasimme sitä tapahtumaa vain paikallisen tv-kanavan välityksellä.

Nuorimmat juhlijat olivat kaksivuotiaita. Tarhat ja leikkikoulut eri paikkakunnilta kiersivät rumpujen päristessä ympäri kaupunkia

Samba sujui tytöiltä paremmin.

Tämä prinsessa sai raivarin. Epäilen cowboyn vesipyssyä. Pojat oli aseistettu huomattavan hyvin. Miekkojen lisäksi oli sarjatuliaseiden ja kiväärien muovikopioita.

Täytyy ihailla sitä miten aikuiset täällä heittäytyvät. Tämä maijamehiläinen oli suosikkini.

Minkähän armeijan sotilas on tässä pelastanut prinsessan?

Roolit paikallaan: tytöt ovat prinsessoja, leppäkerttuja tai perhosia. Vaaleanpunainen on ylittämätön tyttöväri.

Voiko kauniimpaa olla!

 Portugalilaisten elämässä ovat keskeisellä sijalla kolme F -kirjainta: Fatima, Fado ja Football.  Lagosissa tätä harrastetaan myös suosittuna kuntoilumuotona. Läheisen vapaapalokunnan kentällä näkee aina sunnuntaiaamuisin innokkaita pelaajia, jotka ylpeinä lajistaa antautuivat mielellään kuvattaviksi.

Paastoaika on alkamassa. Sitä ennen kävimme  syömässä hyvin suositussa ja tunnelmallisessa Fado-ravintolassa, johon olimme jo kaksi kertaa aiemmin pyrkineet. Tällä kertaa varasimme pöydän lähes viikkoa etukäteen. Portugalilainen mariscoriisi tuotiin eteemme suuressa savikulhossa. Se sisälsi taskuravun, langustiinin, simpukoita ja ties mitä meren eläviä, tässä tapuksessa ei enää eläviä. Maukas risotto valkoviinin ja tunnelmallisen fadon säestämänä oli elämys.

Sunnuntaina kävimme Riitan ja Pekan kanssa Montchiquen makkarafestivaaleilla. Osanotto niihin oli sateisen sään vuoksi laimeata. Isossa hallissa oli vain muutamassa pöydässä myytävänä makkaraa.  Ostimme kokeeksi kolmea eri laatua. Hallissa oli myytävänä kaikenlaista markkinasälää enemmän kuin juhlien sankaria. Tietysti olutta, viiniä, viinaa ja iskelmämusiikkia oli tarjolla. Olen ylpeä, että Keravan valkosipulifestivaaleilla pysytään sentään paremmin teemassa ja väkeäkin riittää.

Markku

Kuvat ja kuvatekstit Sinikka