Autiota hiekkarantaa

Mustarastas viikunapuun kaljulla oksalla tsirpittää ihan kuin kotipihassa Keravalla. Taitaa olla sama lintu. Laihtunut on muuttomatkallaan.
Aamukävelyllä tarkistamme läntiset rannat. Portaita alas kallioiden reunustamaan poukamaan. Markku löytää kiviä ja tuttu noukkiminen alkaa. Autiota hiekkarantaa riittää. Kesällä täällä kuhisee ja meluaa. On etuoikeus saada matkustaa sesonkien ulkopuolella. Istahdamme katsomaan nousuveden tuloa. Luolien onkaloissa pärskähtelee. Jos jaksaisi lounaalta palata takaisin, tässä olisi täydellinen paikka päiväunille. Emme palaa. Näissä rinteissä menee mehut. Ihan tyytyväinen kun jaksaa kiivetä yläkertaan, makuuhuoneeseen.

Suuri keittiö, terävät veitset ja kaikki tarpeelliset välineet tiskikonetta myöten tekevät tällä kertaa kokkauksesta erityisen nautittavaa. Keltainen Provecesta kauan sitten hankkimamme pöytäliina on jälleen mukana tekemässä olon tutulla tavalla kotoiseksi.

 Hienot maut ovat palanneeet. Uusia pikkuruisia, punaisia perunoita tuoreen voin kera, hentoja nuoria parsakaalin oksia, retiisejä ja kevätsipulia salaattiin. Vasta poimitut mandariinit ovat makeita ja mehuisia, viini kuin linnun maitoa. Kauppiaan valmistamat lammasmakkarat vievät kielen mennessään. Valtavia mansikoita laatikollinen jääkaapissa. Ihana maku, runsaus, tuoreus ja järkyttävän halpa hinta tekevät iloiseksi. Ruokaa laittaa inspiroituneesti. Tänään paistoimme ohuen ohuita kalkkunasiivuja pannussa, vanha tuttavuus edelliseltä Portugalin reissultamme. Kaipasin niitä Suomessa. Meillä leikataan kaikki liian paksuiksi siivuiksi, oli kyse kinkusta, lihasta tai linnusta.

Hiekkadyynillä puhkeaa tällaisia kaunottaria kukkaan.

Tuntuu ihmeelle olla näin kauniissa tammikuussa. Silmälle on herkkua joka kulmassa. Kauneus lienee tärkein iloni ja inspiraationi lähde, tietenkin aviomieheni jälkeen. Saatan nähdä kauneutta siinäkin missä useimmat eivät.

 Vajaa viikko on tehnyt jo ihmeitä. Moni kiusallinen oire on jäänyt taakse. Aurinko hoitaa ja piristää. Saan suuret annokset D ja A vitamiinia ja täkäläinen eläinkunta nauttii samasta auringosta ja ruokkii itsensä pellolla. Me saamme niin tärkeää K 12 vitamiinia, toisin kuin Suomessa.

Riitasta en saanut ainuttakaan terävää kuvaa. Samanlainen vauhtimimmi kuin minäkin. Rauhallisemmat miehemme sain napattua paikaltaan illallispöydästä. Kauppilan talo on täysin suomalaista designea. Riitta on kehittynyt varsinaiseksi sisustusarkkitehdiksi.

Saimme kutsun asuntomme omistajien, Riitta ja Pekka Kauppilan tavattoman kauniiseen kotiin tapas illalliselle. Verrattoman hauska ja kiinostava ilta jatkui aamuyön tunneille. Tämä pariskunta on kiertänyt maailman purjeveneellään, viimeksi Alaskasta Alaskaan Pohjoisnavan ympäri. Muistaakseni purjehtivat ensimmäisinä maailmassa yhteen perään Koillisväylän. Neljäntoista purjehdusvuotensa jälkeen he haaveilevat uudenlaisista seikkailuista. Hulluja ihmisiä ja miten täynnä voimaa ja elämää!

Tällä kertaa emme menneet Sevillaan parturiin. Paikallinen, mutta rekvisiitasta päätellen Brasiliasta muuttanut parturi hoiti 10 euron hintaan hiukset lyhyiksin.

Kiitollisina takkatulen ääressä siitä, että myös netti toimii taas, paitsi Markun sähköposti ei.





Sinikka

Keltainen tammikuu

Meidät yllätti sään ja maiseman toukokuuta muistuttava heleys. Heidi Puurulan Keltainen toukokuu mielessämme.

Villiparsaa! Voi olla ettemme itse niitä löydä,
 mutta torimyyjän itse poimimia.

Ehjinä perillä! Lagos ylittää odotuksemme kaikin tavoin. Olemme innostuneita näkemästämme. Pellot ja pientareet ovat täynnä keltaisia kukkia. Mantelipuut ovat puhkeamassa kukkaan. Viikko, pari ja kaikkialla on lumivalkeaa. Appelsiininkukkien tuoksu lehahtaa sieltä täältä.
Sinikan toiveet ovat pääosin toteutuneet jo ensimmäisten päivien aikana: nähdä mantelipuiden kukkivan, löytää villiparsaa ja narsisseja. Lauantaina käydessämme vihannesmarkkinoilla Sinikka sai ostettua nipun villiparsaa. Ostimme valtavan kimpun keltaisia mimosia ja valkeita narsisseja. Poistuessamme markkinoilta Sinikan vetäessä ostoskärryä kannoin kukkakimppua, minkä johdosta sai ikäisiltäni naisilta katseita. Eräs jopa rohkaistui sanomaan jotain portugalinkielellä, mitä en ymmärtänyt, mutta viittilöin; kukat ovat vaimolleni.
Sää on täällä ollut aurinkoista ja päivisin hyvin lämmintä, auringossa n. + 25°. Öisin on vielä viileää, minkä johdosta taloissa on sisällä koleaa. Olemme käyttäneet talomme lattialämmitystä ja polttaneet iltaisin takassa korkkitammen ja oliivipuun halkoja. Palavat sitkeästi, mutta loppuun asti ja ovat lämpöarvoltaan tehokkaita.

Hiekka kuin Saharassa ja aurinko poltti poskia. Kiviä ei löydy,
mutta simpukankuoret ovat suuria. Atlanti on eri asia kuin Välimeri.

Narsisseja ja mimosia. Kumpikin kimppu kaksi euroa. Hyvää syntymäpäivää etukäteen Mimosa.

 Ensimmäiset päivämme täällä ovat menneet matkan rasituksesta toipumiseen ja uuden oppimiseen. Toisena päivänä tutustuimme purjevenesatamaan, jolla on merkittävä maine. Kolmantena päivänä ajelimme Lagosin ympäristössä ja kävimme supermarketissa täydentämässä muonavarastojamme. Eilen kävimme valtavan pitkällä hiekkarannalla. Aurinko porotti ja ennen pitkää näytin keitetyltä ravulta.

Suuria purjeveneitä ja pajon purjehtijan näköisiä pariskuntia. Terveisiä Stellalle: yhtä isoja veneitä on kuin teidän paattinne.

En löytänyt rannalta kiviä. Minulla on ollut tapana kerätä niitä rannoilta. Figueira da Fozzista, Portugalista löysin ihastuttavan kiven. Se istutettiin hopeiseen kehykseen ja on siitä asti ollut Sinikan kaulassa onnen amulettina. Lagosin rannoilla on valtavasti simpukoiden ja osterien kuoria, joista isoimmat ja kauneimmat päätyivät kotiin vietäviksi. Kenties niitä voisi käyttää vaikka jälkiruoka-astioina.
Iltapäivällä ajoimme kaupungin laidalle näköalapaikalle, missä jyrkät, mereen putoavat rinteet muodostavat rotkoja ja luolastoja. Sinne pääsee Lagosin satamasta myös veneellä. Ylhäällä rantatöyräällä puntit alkoivat tutista, ei kaiteita! Varovasti kurottelin alas rotkonäkymiin. Meren ja rantakallioiden sodassa kalliot jäävät vääjäämättä häviölle. Pelkäsin koko ajan, että Sinikka kompastuisi, sillä hän liikkui siellä täysin huolettomasti.

Ensikertaa Lagosissa terassilla juomassa tuorepuristettua appelsiinimehua.

Viimeiset viritykset

Viime päivät on tikitetty käytännön toimia.

Naapurikortteleissa oli asuntomurtoja. Poliisin kehotuksesta on turvalukon kaveriksi tulossa valvontaa, joka hälyyttää kännykkään Portugalissa. Tekniikka on ihmeellistä. Toki arvotavara on laitettu turvaan pankkiholviin.

Uusinta uutta oli Markun Terveyskeskuksesta hakemat Eurooppalaiset lääkemääräykset. Huomenna haemme kolmen kuukauden lääkkeet apteekista.

Sitruunat ja appelsiinit ovat nyt kypsiä Espanjassa ja Portugalissa.

Navigaattorilla on ajoreitti ja netistä tulostettu Micelinin reittiopas, josta kartanlukijana selvitän hankalat paikat mikäli onnettomuus, ruuhka tai tietyö pakottaa ajamaan suunitelman vastaisesti. Tässäkin kiittelemme teknologian ihmeitä. Ajokilometrien lisäksi tiedämme ajoajat ja taukopaikat. Euroopan tiekartta on varmistuksena sivutaskussa. Hotellivaraukset peruimme ja kokeilemme nyt ajamista sään ja nenän mukaan. Etsitään navigaattorilla hotelli kun tarvitaan.

Haluan nähdä onko Vesailesin puistossa nyt lunta.

Säätiedot lupaavat niin harmaata ja sateista Keski-Eurooppaa, että päätimme ajaa perille niin nopeasti kuin mahdollista. Espanjassa on jo pouta ja melko lämmin. Portugal lupaa poutaa ja 14-16°, mikä riittää mainiosti. Siis kiitäen aurinkoa kohti.

Kaipaan savun tuoksuisia aamuja. Taloja lämmitetään puilla.

Juuri nyt talomme näyttää kaaokselle. Kaikkialla pinoja ja nippuja ja vaatekasoja. Olemme järjestyksen reunalla. Tänään alkaa totinen arviointi mukaan otettavasta ja pakkaaminen. Erikseen pakataan menomatkalle kummallekin oma cabinlaukku hotellia varten ettei tarvitse penkoa matkalaukkuja.

Puinen, kannellinen viinilaatikko toimii ruokakomerona mennessä, paluumatkalla siihen saa laitettua kuusi pulloa hyvää portugalilaista punaviiniä. Nyt sisältönä 2 tölkkiä energiajuomaa, pähkinöitä, müslipatukoita, tummaa suklaata ja kokojyväkeksejä. Kuskin ei pidä väsymän mikäli taukopaikkaa ei näy tarvittaessa. Pakataan vielä kanisteri vettä ja pienet juomapullot. Hanaveteen ei voi Tanskan jälkeen varmuudella luottaa.

Kaipaan meren tuottamaa ruokaa.

Eilen vietimme päivää Hipun kanssa. Melkein neljä kuukautta ja treenaa ihan hirveästi. Huomenna tapaamme kolmois synttäreillä loput lapsenlapset. Tänään kävimme kuntosalilla täydessä treenissä ja jos mahdollista, teemme saman pari tuntia ennen lähtöä. Hyvä lihaskunto auttanee ajamisessa. Istuminen on kovaa työtä.

Pankkikorttien voimassaoloajat tarkistettu, samoin passit ja henkilöllisyystodistukset. Verkkopankkitunnukset olivat lopuillaan. Nekin piti hakea. Kuntosalimaksut katkolle ja elisanet nukkumaan. Kaikki laskut laitettiin e-laskuiksi. Yllätyspostista huolehtii naapurissa asuva poika.

Rakastan Portugalin väkeviä värejä.

Markulla henkkari vanheni, ehdimme juuri saada uuden. Minä hankin kansainvälisen ammattitaiteilijan kortin. Säästyn taidemuseoissa sisäänpääsymaksuilta tai saan alennuksen. Markku haki Greencardin autolle (kansaivälinen liikennevakuutustodistus). Vaahtosammutin, turvaliivit ja ensiapupakkaus on oltava autossa. Joissakin maissa se on pakollista. Autossa on kitkarenkaat. Pesettettiin tänään lähtökuntoon.

Sain jälleen puhtaat paperit lääkäriltäni, lähetteen kontrolliverinäytteisiin Portugalissa ja uudet reseptit vanhentuvien tilalle. Markku kävi myös vastaavat huoltotoimet läpi.

Jalat täällä, pää melkein perillä.

Sinikka

Lähtöhässäkässä

Puolitoista kuukautta on mennyt Italian Giovinnazzon rikkaista kokemuksistamme. Ne pulpahtavat mieleemme tuon tuostakin. Pauliina ja Nicola elävät muistissamme ja yhteyttä vaalitaan.
Nyt me kaksi uskalikkoa olemme taas kulkemassa kohti uutta asuinpaikkaa, uutta kotia. Tällä kertaa palaamme Portugaliin, joka ei muista kohteista poiketen ole Välimeren, vaan Atlantin äärellä. Koti sijaitsee Algarvessa Lagosissa.
Sieltä aikoinaan Henrik Purjehtijakin läksi löytöretkilleen uuteen maailmaan. Löytöretkelle mekin lähdemme tuonne muinaisten roomalaisten ja maurienkin maahan. Olemme tähänkin asti retkillämme valinneet asuinpaikkamme Välimeren piirissä juuri haistellaksemme mm. maurilaisen kulttuurin vaikutuksia maanosamme kulttuuriperintöön.

Kimble on hyvä peli. Siinä pärjää kolmevuotiaskin. Matias ja Oliver muuttivat aivan lähelle juuri ennen joulua. Se ilahdutti meitä.

Lyhyestä Suomessa vietetystä ajasta johtuen olemme joutuneet aikatauluttamaan  päivittäiset ja viikottaiset ohjelmamme tarkasti.  Juhlapyhät on hoidettu, lastenlapsia tavattu ja leikitty heidän kanssaan. Mahtuupa väliin yhdet nimiäisetkin. Kolmikuukautinen lapsenlapsi kastettiin seikkailijaksi valelemalla hänen jalkansa aidolla Välimeren vedellä.
Oikea jymy-yllätys oli kutsu neljännen poikani häihin, jotka pidetään huhtikuussa Pakistanissa. Jouduin tekemään lähtövalmisteluja myös sinne ja Lagosiin yhtäaikaa. Vielä ennen matkalle lähtöä ensi lauantaina, päivää ennen Lagosiin lähtöämme, pidetään kahden lapsenlapseni synttärit, jotka muuttuivatkin kolmoissynttäreiksi, sillä samana päivänä täytän itsekin vuosia.

Autorata on ukin heiniä. Kaikki seitsemän lapsenlasta ja bonusvauva Hippu ovat touhunneet meillä.

Joulupukki kävi meillä niin kuin lapsenlapsillakin.

Hippu Helmiina Lempi Reunanen sai nimiäisissään kummitädiltään Välimerikasteen varpailleen. Hänet kastettiin seikkailemaan. Tämä periytyy siis jo kolmanteen polveen. Äitinsä masussa hän kävi New Yorkissa, Karibialla, Kuubassa ja Meksikossa. Kolmen viikon ikäisenä Pieksämäellä, Rantasalmella ja veneilemässä järvellä. Hippu tulee myös Lagosiin helmikuussa. Mummi on hyvin iloinen siitä.

Nyt täällä Suomessa on aivan viime päiviin saakka ollut pimeää ja lumetonta, eikä aurinkoa näkynyt pitkiin aikoihin. Vasta eilen alkoi pakastaa, satoi ohut lumipeite ja aurinko tuli tänään jo hieman näkyviin. Sinikka tuskin malttaa odottaa pääsevänsä seuraamaan kevään merkkejä lämpimässä Algarvessa. Erityisesti hän odottaa mantelipuiden kukintaa ja toivoo myös löytävänsä villinarssisseja ja villiparsaa.

 Algarvessa kerrotun tarinan mukaan maurilaiskuningas olisi nainut pohjoismaalaisen neidon. Vuosien mittaan kuningatar alkoi kaivata pohjolan valkeita hankia ja alkoi kuihtua kaivatessaan.  Ymmärtäväinen kuningas antoi istuttaa mailleen tuhansia mantelipuita, joiden valkeat kukat kevätauringon loisteessa saivat luonnon muistuttamaan kuningattaren kotimaan talvista maisemaa. Kuningatar tervehtyi ja onnellinen avioliitto jatkui.

Mantelipuut pudottavat ensimmäisinä lehtensä syksyn tultua. Meillä on paljon kuvia paljaista puista, mutta koskaan emme ole olleet tammi-helmikuussa katsomassa kun ne puhkeavat kukkaan.  Nyt pitkään kytenyt odotus täyttyy.

Matkamme kohti Lagosia alkaa sunnuntaina 19. tammikuuta Viking Linen Mariellalla. Matkaamme autoinemme Tukholmaan, jonne saavumme seuraavana aamuna klo 10.00.  Ajamme Ruotsin halki Malmöön kautta Köpenhaminaan, josta matkamme jatkuu Saksan, Hollannin ja Belgian kautta Ranskaan, edelleen Espanjan rajalle ja sieltä suunnistamme Madridin ohi Portugaliin ja edelleen Lagosiin.  Meillä ei ole mitään ennakkovarauksia majoituksista. Matkan edistymiseen vaikuttaa paljon vallitseva sää, pidettävät tauot, sekä lepoajat ja omat voimavarat. Päivämatkan tavoitteena on 600-800 km.  Arvioimme saapuvamme perille noin viidessä/kuudessa päivässä eli 24./ 25. tammikuuta.

Asuntomme on aivan vanhan kaupungin keskustassa, kaupungimuurin läheisyydessä. Siinä on huoneita neljässä kerroksessa ja se on varustettu kaikilla mukavuuksilla ja mikä tärkeintä autotallilla.  Sinikka tykkää erityisesti talon keittiöstä ja minä tiskikoneesta. Katolla on terassi, jolta on näköala merelle ja missä voimme ihailla kuun ja auringon kulkua.  Paluumatkan aloitamme 24. huhtikuuta ja alustavasti olemme suunnitelleet ajavamme sen itäisempää reittiä Puolan ja Baltian maiden kautta. Ehtinemme takasin Suomeen juuri ennen Vappua. Toivottavasti Suomessakin on silloin kaunis kevätsää, ei räntää, ei lunta.              

Markku